Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Prooz’n’ikalla olin Sel’l’issä
Информант(ы):
Меккеева Мария Николаевна, 1896, Паданы, Паданский погост (Paadene, Poadan), Медвежьегорский р-н, Республика Карелия
место записи:
Паданы (Puatane, Paatene), Медвежьегорский р-н, Республика Карелия,
г. записи:
1975
записали: Маркианова Людмила Федоровна, Федотова Виено Петровна
Источник:
Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, с. 182-183
ф/архив ИЯЛИ КарНЦ РАН: №2294a/10
Prooz’n’ikalla olin Sel’l’issä
карельский: собственно карельское наречие
Паданский
Mie erähäl’l’ä kerdoo kuin tul’ima siel’d’ä d’ärves’t’ä poikki Sel’gii proozn’ikkaa. A mijän kyl’äss ol’i siel’ä staruuha gurba ol’i. N’in yl’en ol’i rešijä. Kaikkie rešit’e... nu, vanha, tulou sit. Reššiu što kyl’ää mänöy t’ämän n’äin gul’aičči t’äd’ä. Ked’ ei kižaah otettu mid’ä aštuu prooz’nikalla. Nu, a miull on. Ku män’ii kyl’äh sii mänen kaksi bratanoo. N’e obezat’el’no pid’äy kižaa ottoo miut, ei prooz’nikan män’in ku. N’in se tulou staruuha l’äht’i mijän kera n’i he en d’äi, viel’ä d’äl’l’el’l’ aštuu siel’ä. Nu. N’im mie n’il’ä šanoo brihaččuloila. "Ku mänet’t’ä. Dorogoo myö ed’iämpeen’ tulou. Vanha staruuha vaštah gurbasel’g on heen n’iin aštuu. N’i t’yö kyzykkee tul’igo, Hodarizen Maša prooz’nikalla". Nu. Dai se prooznikka tul’i da n’e brihačud omat k ollaa ga kizaah otetaa, a iel’l’äh muut kizatta, l’ibo ei kižaah otettu kušša kohtoo ga olgah, toized i kižah otetaa.
Nu, kyl’äh kun män’i "ei šanou "kaikkie n’eiččyzie vuotettoa", brihoo ol’i kaksi hyvee tuldii vaštah dorogoo myö, miulda kyzyt’ääh "tul’igo Hodarizen n’eičyt prooz’nikalla?" dai toizeeh prooz’nikkah čobi toi... et’t’ä t’yönä kaikkiih prooz’nikkoih. Mi... mijän mängie t’yöt’ ku t’yt’t’yö kyz’yt’ää brihad vuotetaa da kižaah otetaa. N’iin. Mängie anna mänöy prooz’nikalla, noijen roodoloin t’äh t’ejän hod illoilla viikommanroodau", l’eikkav aig on parahiks on prooz’nikkoo. Loozariih on il’l’ampäivä, sit pid’äy ven’ehel’l’ä männä. Sel’giih on spooššu. A se on s... spoošš ol’i silloi se slavutnoi šuuri prooz’nikka.
Mm, slavutnoi sanottih?
Nu. Slavutnoi yl’en äijä rahvašta kävel’i ku Šuugun jarmanka. Ol’i moine prooz’nikk ol’i siel’ä. N’i kaik sinne l’äksimä prooz’nikalla, rood aigaa d’oga prooz’nikalla ei t’yön’n’et’t’y, a omaa, d’ärvem peessä siel’ on. D’o, kai nuorižo molod’ož yht’ee ven’ehee šuoritaa, l’ähemä prooz’nikalla. Mie viel’ olem mečässä. Ei l’ähet’t’ie vuotetaa rannašša, šoitetaa da ištutaa vuotetaa. Mie tul’iin šuorietiin, da n’i t’yön’n’ett ei "vašt ol’it. Toista spoošulla šuoriat". Nu, mie popros’ilse t’yönnet’t’ii. L’äksim art’el’illaa pajošša. N’i brihat omat, miel’espiet’t’ävät omat, huomukšella män’imä sinne. Prooz’nikalla vähääžen l’ebääd’ymä dai d’o. Kyl’iss eullun n’i siel’ä kirikkyö n’i mid’ä aino. Lapin kyl’issä liiga. Aino kižattii. Šoitettii da. Gul’aidii da.
Dai siidä prooz’nikašša miul ol’i viizi miel’espiettävee viizi miel’espiettävee ol’i brihoo. Nu. N oma briha mänöy šoiton kera, da garmon’ist on. Se män’imä siih da i prooz’nikka se. Kiža pihalla kerry... kerryt’t’ii. Rubettii net kežoomaa. Heen šoittau miul ol’iž loittuonda Karbilahesta. Kuužin’iemess ol’in mie. Miikkulalla vesnoi. N’iin siid’ä. Mie siel’ä brihačun kera poznakoomietiin. Män’imä kižapihalla miuu, se briha omašta kyl’ästä män’i kudaman’i se soittau. A. Heen miuda priglassi kižoomah. Se kui... sen kera kižan loppima, siel’ ol’i, siel’ ol’i kandel’el’ista aino kandel’ie, kandel’ie k... Sie tul’i, tooš ol’i, ol’i l’ähil’l’ä t’ässä gu Sargarves’t’a tul’i. Toas se ottau. Oma briha heit’t’i šoitannan. Šoitom pan’i pinolla peel’l’ä. Mugai mikse hän’en t’yt’t’yö. Kižaah otetaa, hänel’l’ ei doid’i kižauttoo kui. Da n’i sii toine šoittaja tul’i. Da n’iin se brihačču ku kižan loppi see. Oma briha otti kobraah da en’ämbi ku ei väl’l’end’ä. D’o pagenee. Miula himoittau vierahien kyl’ien brihoin kera kižata. A oman kyl’än onn aigoo omašša kyl’ässä kižata.
A silloin aina kižattii ku siel’ ol’i prooz’nikat. Se ku t’omnoid rouno, toa ku kušš on kiriköt, ollaa kirikössä. Do dvenatsat’ii, a siidä kuin zauhtrakoidii d’o i kižad zavod’itaaže. Aivožem murginoijaa štob ol’is en’ämb aigoo puuttuis. N’iih kyl’ih lap... mijän kyl’ih tože käyd’iih meil’l’ ol’i Sroičča prooz’nikka tože kävel’d’ii kižoomaa toizista kyl’is’t’ä.
Tässä Poadenessa?
Ei, ei siel’ä Jukkogubašša. Prokkol’ašša, Prokkol’ašša siel’ä. N’in t’oko t’yd’öt’ šanotaa "pid’äy l’äht’ie Prokkol’ah da s’iid Loozariloih". Štobi kušša on pit’emmäd aijat kižata. A Poodenešša puuttuu vähä ki... kižata, tässä k oldii kiriköt.