ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Jokiloita myöt’i n’iittimä

Jokiloita myöt’i n’iittimä

карельский: собственно карельское наречие
Подужемский
A n’iittijä heinyä missä?

A meil ol’i jokiloita myöt’i, puolen toizen jokiloita n’iit’t’imä. Meil’ ol’i n’iittopaikkua hyvyä. Ojat oldii vielä, hein’äojat, kaikki oo, meil’ä ol’i hyvä da i. Koskoot’ina hyvä ol’i.

Mimmoista heinyä ol’i?

Hein’yä, semmoista hyvyä t’ät’ä ol’i, muahein’yä meil’ä bol’še.

Meilä šuohein’yä ei n’iit’et’t’y.

Meilä šuohein’yä ei ollun. N’iin. Meilän ol’i.

Meil’ ei ollun n’äit’ä hein’ie, šuohein’ie meil’ ei o.

Peldoja ol’iko?

Pelduo ol’i.

Pelduo meilä, kolhoza kun’i ei ollun, meil’ä piet’t’ii omie peldoloita. Ol’i semmoz’ii izänd’ie ol’i, mon’iehat ei piet’t’y. Meil’ä oldii pellot, meil’ä kyl’ässä.

Meil’ä vai ruist’a vähä kyl’vet’t’ii.

Izän’n’ät kai piet’t’ii ka.

No, ka piet’t’ii, no.

A mitäpä kylvettih?

Ozrua.

Ozrua kyl’vet’t’ii. Ozrua, kartoofel’ie. Meil’ä kažvo muin’em morkoofka, luukka.

Kaikki hiän kažvo.

Vain kapustua myö emmä kazvattan, a prosto ei ollun sit’ä. No.

Muin’en ol’i kun perehet, muin’ehan annettii vet yhellä vaim muata, akoilla že, näil’l’ä, t’yt’t’öl’öil’l’ä ei annettu. Kel’l’ä kun on šuuri pereh, da kun ei ole poikua, vähä on ne n’i, s’il’l’ä vähän no i muata on, pit’äu mist’ä puuttu.

Perošta ei luajittih.

No, šiid’ä otettii, kel’d’a kakši, šiel’ä zaimittii da n’iit’et’t’ii potomu što. Mie muissan onnakkož, ei ollun’ n’iäd meil’ä ol’i kolme, kakši poikua, s’iitä kun rod’iut ruvettii kaikki ruadamah, n’in miula vielä annettii rahua da pala nurmie, kun viid’im miehellä, n’i se nurmi pridaan’eikši annettih, šiit’ä miula tuatto-rukka šano: "T’ämä siula kun annettih, n’in s’ie kum viid’it nuorena". Ta Puan’arvešša ei n’äit’ä ole, mi, noo. T’yt’t’öl’öit’ä ei ššitaitu.

Kai annennettii vod mie, ku ol’in. Kun ket old’ii jakajina, stolan takana iššuttii, n’iil oldih parahad nurmet, parahat pellot. Toože kai mahettih.

Oltihko ne karjalaiset?

Kyl’äl’äized.

Kyl’ä..., kyl’äl’äized.

Silloin oldii oman kyläläizet. Silloin meil’ä muit muit ei ollun.

Muit ei ollun n’i ket’ä muist’a kyl’ist’ä meil’än, s’it’ä, upravl’aajuššoita.

Bohatammat?

Nu voigozammad n’äin.

Mužikkua äijä, izän’d’yä. Nu voigozammat. Ei pit’äis šanuo, vet nagramaa ruvetaa. Onnakko ž pakinašša kaikki buajitah, onnakko.

A luajittih tiälä pelduo mečäštä?

Luajittii, luajittii perokšie. Perokšie vod l’eikattih puuloita, karčuitih kaikki. Meil’än ol’i Inčinkal’l’ivošša tuuvalla peroš, n’o ol’i, kakši kiloometrua pitouta. Peroš ol’i luajittu.

Kuin šitä luajitah perošta?

Randua myöt’en semmon’e paikka korži d’er’itaa.

Ugod’iu viel’ä, nurmie on da mit’ä puuttuu, da puhaššetaa, da puhaššetaa.

Puhaššetaa.

A eikö poltettu puita?

Ei, puita ei poltettu, vaim poltettii n’iit’ä, mit’ä karžittih.

A niissä paikoissa puita vie vähä on ku kuh paikkah še viiber’itah por…, perož luad’ie, niis’s’ä paikoissa šuur’ie puita d’ ei ole, n’iis’s’ä pitäy semmon’e, no, matalain’e semmon’e, no, l’ehikkö.

A kuin šanottih šitä pelduo?

Se ol’i peroš.

Kohaššettu peroš. Peroš, peroš.

Perokše šanotaa.

Puhaššettu peroš. Iče kun kel’l’ä puhaštu, meil’äki ol’i puhaššettu t’iäl’ä. Sil’am peräššä siel’dä, On’am peräššä, goralla puhaššettu, tuatto-rukan kera kävel’imä, kävel’imä, emmä ž…, ei n’imit’ä i kažvan, semmon’i paikka ugod’i aivan, vot kun nyd doroga strojittii n’i, no On’n’i-rukka kävel’i puhaštamaa da Saška, n’i ei n’i mit’ä i kažvan. Semmon’i n’yt rod’iutu paikka, mi l’ien’ou ugod’i, jott ei n’i.

Myö pien’enä kävel’imä, viel’ä n’äin vain kannamma n’iitä tukkuh.

Kynnettih kuin, millä?

Kyn’n’et’t’ii n’äil’l’ä, no adroil’l’a. Adrat ol’i luajittu.

Boronat oltih?

Old’ii, boronat oldii toože, n’ämä luajittu puuzet.

Ol’ikoš karjalain’i n’imi šillä boronalla?

Hara.

Hara.

Hara. Harat ol’i puuzet.

Kuužešta luajittu šemmoiz’ie, okšaa luajittu, n’iät’ t’ämämmoizie paloita n’äin siit’ä kuužen oks’ad, hyö ollaa lujad, n’iitä jät’et’t’y, da n’iit’ä kerät’t’y, kerät’t’y da luajittu krepko hyväzist’i, vot näin korkiet. N’iillä vain harattih. No. Onnakko muissamma.

I pellot oldii ylen hyvät meil’än Oldii n’ämä pellot pehmiet ta hyvät .

Äijän ol’i pelduo?

Ei ollun äijä.

Työ kyl’vijä mitä?

Ozrua kyl’vimä, kagrua kyl’vimä.

A ruis’ta ei kyl’vet’t’y.

Ruist’a kyl’vet’t’ii vähä.

No ol’i vähä.

No ol’i vähän’i ol’i. A meil’än pšen’icu ykši vuozi kum pad’iein’e, pan’i n’e, n’in ei šuor’ie.

Ei pšen’ičča meil’ä i kerkie vovs’u.

Ta i t’ämä kagra ei kovua kerkie, a vot ozra hyvin.

Pšen’iččamuata meil’ä ei ole, meil’ ei, ei miäm prirooda, anna.

Miälä ei kehit’t’u.

Kuin ubiraiččija?

Leikkazima.

Leikkazima. Čirppil’öil’l’ä l’eikattii.

L’eikattih.

Peldo l’eikatah čirppil’öil’l’ä. No, l’eikkaz’ima, no. S’iit’ä panemma n’äihi, vieššaloloihi kuivetah.

L’yyhtehih, l’yhtehih.

Kuivetaa.

Lyyhtehii s’iit’ä, pannah s’ivotaa. Semmozet ol’i huaizat, luajittu muinen, huaizat kun. Huaiz’at ičel’l’ä varoin. Huaiz’at, no oldih n’i, huaz’at ol’i luajittu, konža kun, on’ n’i kaikki kerätää n’iihi, kuin’ n’iit’ä šanotah?

Kujol’ie, kujol’ie.

Šinne kaikki pannaa, kun’i e ruveta riiht’ä puimah.

Šiit’ä riiheššä puitii. Riihet oldii, riihešš ol’i kiukua, l’ämmit’et’ää, kolme-n’el’l’ä kertua, n’i kuivetaa, ku sin’n’e paned riihee.

S’iit’ä ahetaa, s’ielä luajittu semmoz’ie om pannaa, ahetaa, ahetaa, ahetaa.

Siit’ä r’iihešša, oi kun r’iihešša, olet ku, riihešša on t’ät’ä mänöu pöl’yö n’en’ää, kai bol’eičemma, mie kaikičči nagran, kun meil’ä vanhembi čikko, hyö tuldii riihešta tul’ima. Hiän gor’a ei voinun’ n’i kyl’yy l’äht’ie, n’ii s’iel’ä pöl’y, pöl’y rikkou se. Šanotaa pöl’y tappau.

Mie ol’in kahičči kogonaa riiheššä naverno.

Meil’ä i ol’i mon’i r’iihtä, kažvo ozrua.

Koissa mie en’ n’i ollunki, riihtämäšša. Potomu što mie aivon uid’im miehel’l’ä. Ei ollum meilä äijičči r’iiht’ä, kun yks’i r’iihi vai, äijäko hiän ol’i? Yks’i r’iihi vain ka.

Myö pikkaraizena, ku kaikki miät kerat’aa šin’n’e s’iel’ä makuamma jo, k otetaa s’in’n’e syömist’ä, voita da kalakukkuo, da maituo, da kaikkie. Sielä s’yömmä r’iiheššä da, da siit tuaz Illalla kum mänet . Huomenekšella jo piäššää s’iit’ä.

Luajittu ol’i briuzad, n’iillä huuvetaa poikki da šiit’ä briuzilla n’äil’l’ä kun.

On naverno n’äit’t’ä, vet on naverno muzejeloissa briuzoja. Mie n’äin vot Petroskoilla, kun ol’in’ n’i, ol’i briuza. Jauhokivel’l’ä d’auhou s’iel’ä, touže om muz’eissa. Onnakko že kaikki Kuin ollah ne uhvatkat pandu, muinozed lokaaškad, n’yt tazat ollaa da kai, umival’n’ikoissa, muin’en lokaaškat da puuzed, da. Šemmoin’e pikkarain’i t’ämä, l’öl’l’özen kera se umival’n’ikkain’e, da kai ollah siel’ä muz’eissa.

No mindähhän ei olla? Onnakko že. Ei že onnakko ollun viel’ä.