Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Tiähtilöin keriäjätkeriäjä
Tiähtilöin keriäjätkeriäjä
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Nensu-rahvahan suarnu
Eli kerran köyhy naine .Hänel oli kolme poigua .
Joga päiviä muamo poijile mustoitteli :
‒ Olis aigu teil ičel lähtie ozua eččimäh .Ken ei eči , se ei lövvä .
Enzimäzenny lähti vanhin poigu .Muamo pastoi kyrziä , andoi poijale kerale da sanoi :
‒ Ku sinul konzu roinnou jygei vai loputanneh väit , syö kyrziä , dai vägi tulou .
Otti vanhin poigu kaššalin , pani sih muaman annetut evähät dai lähti ozua eččimäh .Astui , astui , kuni nälgy rodih .Löydi kyrzät , ga syömäh ei ruvennuh .Net oli kuivettu da kovettu , ei himoita syvvä mostu kyrziä !Poigu suutuksis lykkäi muaman evähät muah da lähti ielleh .
Kodvazen peräs kaččou – ei loitton rubei nägumäh pieni mökkine .Dai koiru rubei haukkumah .Koiran haukundan kuultuu mökkizespäi tuli pihah gurvistunnuh akkaine .Häi nägi brihan da sanoi :
‒ Tule , poigaine , minun čumah istumah da huogavumah .Onnuako nälgävyit pitkäs matkas .
Emändy syötti brihan da sanou :
‒ Tiä sinä voizit löydiä oman ozan , vai kuundele tarkazeh .Ei loitton minun čumaspäi on syvä vezikuoppu .Yön tulduu mene sinne .Sie pohjas on äijy tiähtie .Ku kerrinnet yhten yön aigua kai tiähtet tavata , sit lövvät oman ozan .
‒ Tämä minul ei ole jygei ruado , briha nagrahtih .
Yön tulduu vanhin poigu otti rengin , meni kuopalluo da rubei ruadamah .
Häi nosti da nosti tiähtilöi kuo paspäi , kuni kaikkineh väzyi .Kačahtih kuoppah , ga sie vie oli vetty , dai tiähtet toine toizen rinnal , net buite ni vähetty ei .
Briha suutui da smietti : "Ihan tottu , neče akku minuu bluaznannu pidäy .Eihäi sua yhtes yös nostua kaikkii tiähtilöi !"
Vahnin poigu lykkäi rengin da lähti omah kodih .Muamo nimidä ei sanonuh , vai piädy lekutti .
Toizennu piän keskimäine poigu tungi muaman pastetut kyrzät kaššalih da lähti suureh mieroh ozua eččimäh .Dai sih samazeh mökkizeh piädyi .Dai händy mökkizen vanhu emändäine pani tiähtilöi tabailemah .Briha nosti , nosti rengil tiähtilöi ga , kui vanhin velli , lykkäi rengin da lähti omah kodih .Ei ni hänele muamo sanonuh nimidä , vai piädy lekutti .
Tuli vuoro nuorembal poijal lähtie ozua eččimäh .
‒ Älä laškistelei , älä varua jygiedy ruaduo ! Älä heitä ruaduo puolivälih , kui sinun vellet oli ruattu !
Nuorin velli otti kaššalih muaman pastetut kyrzät dai lähti suureh mieroh ozua eččimäh .Astui , astui , nälgävyi .Otti kyrzät , söi da lähti ielleh .Ihan terväh hänelgi puutui vastah se samaine mökkine .Koiru rubei haukkumah , emändy tuli pihah da kučui brihan čumah :
‒ Tule , poigaine , minun čumah istumah da huogavumah .Onnuako nälgävyit pitkäs matkas .
‒ Passibo , buabo , kučundas , nuorin poigu vastai . ‒ En ole nälläs , minul keral on muaman pastettuu kyrziä , net ollah kaikis magiembat .
Yön tulduu nuorin poigu meni kuopalluo da rubei ruadoh .
Briha ruadoi kogo yön .Häi nosti da nosti tiähtilöi .Konzu väit loputtih , häi söi muaman kyrziä da ruadoi ielleh .
Kerran rengi komahtih mihliene kovah .Briha kačoi kuoppah – vetty sen pohjas jo ei olluh dai tiähtet kunneliene kavottih .
Tuli huondes .Päiväine nouzi taivahah .
Nuorin poigu seizoi kuopan laij al .Häi oli hyväs mieles – ruado oli ruattu loppussah .
‒ Poigaine , sinä olet suannuh loppuh suuren , hyvän ruavon , sanoi emändy . – Tämän kuopan pohjas oli peitos vihazen tiedoiniekan syväin . Nygöi päiväine on poltanuh sen , vihastu tiedoiniekkua ei ole olemas .Nygöi kai hänen čumat , kai hänen pedrat dai muat ollah sinun .
Nuorin poigu ylen äij äl ihastui nengomii sanoi kuunelles .Häi kučui yhteh kai köyhät ristikanzat , jageli heile hirvet dai paimendusmuat .Häi iče rodih ižändäkse da eli hyväs ozas dostalin ijän .
Karjalakse kiändi L’ubov’ Baltazar
Tiähtilöin keriäjätkeriäjä
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
‒
‒
‒
‒
‒