Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Mehed L’udmila .
Kešäpäivä
жанр: сказка
Источник:
Oma mua. № 32, 2023, с. 11
Mehed L’udmila
Kešäpäivä
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Kešällä kyläššä on mukava ta vesselä olla. Heti kun päiväni havaččeutu ta šen reuna ilmešty taivahalla, ni Kuz’a-kukko heti heilutti kaunehie monivärisie šiipijäh ta heliešti kieku omua lauluo:
– Kuk-ko kie-kuu-uu!
Tiijät vet šie, jotta kanoilla huomenešpuoli on vuorokauven tärkein aika? Juuri šilloin kukko kiekuu omua enšimmäistä lauluo, ta koko tulija päivä riippuu šiitä, mimmoni še laulu on. Još laulu ei onnistun huomenekšella, još kukolla on kähie iäni tahi još še erehty – vuota epäonnissušta. A helie, taitaja laulu tuou onnie tai luo.
Šentäh koko kylän kukot staraijah kaikin voimin. Jokahisen heistä himottau kiekuo parašta päivyä.
Bimka-koira tuli kopista, kašotteliutu ta tervehti kaikkie omalla ilosella iänellä:
– Hau-hau-hau!
Nurmella talon luona keräyvyttih yštävät: ruškie Murka-kišša, kakši kiššua, keltani tipani, hiirenpoikani ta jänis. Hyö eletäh yheššä ta heilä on yhtehini talouš.
Talo, missä eletäh yštävät, aina on lämmin ta kojikaš. A talon vierellä kašvimualla kašvetah kašvikset, kaunehet kukat ta elukkojen ylpeyš – korkiet päiväkukkaset.
Pieni Pi-hiirenpoikani tykkyäy kertuo eri tarinoja. Niin, hiän kerto, jotta tuanoin oli joven rannalla ta näki kuin kalaštajat pyyvvettih hyvin šuuri kala.
– Kaverit, še kala oli niin šuu-uuri! hiirenpoikani leventi käpälieh ta esitti kalan kokuo.
Harmua kišša kiiristi šilmieh ta n’auku:
– Läkkä jovella! Niin himottau vereštä kalua. N’au!
Keltani tipani piipitti, jotta hänen himottau n’okkie jyväsie.
– Heti kaštelemma kaikki penkit ta yheššä lähemmä jovella, šano kukko.
– Hau-hau-hau! A mie jiän kotih vahtimah taluo ta kašvimuata, haukku Bimka.
Elukat yštävällisešti ruvettih kaštelomah penkkijä. Bimka šankolla nošti vettä kaivošta. Kiššat Murkan ta hiirenpoikasen kera kuatih vettä kaštelukannuloih ta vietih yštävillä.
Harmua jänis tykkyäy porkkanua ta kualie, šentäh hiän pitäy huolta niistä kašviksista.
– Juo, juo ta kašva makiekši, šuoššutteli jänis porkkanua.
– Juo, juo ta kašva šuurekši, toivotti jänis kualilla.
– Kypšykkyä, armahat makiet šiemenet, piipitti pieni tipani ta n’okallah pehmenti muata šuurien päiväkukkasien alla.
Kuz’a-kukko kašteli vihrietä hernehtä ta kukkie, ta pehmenti muata kynšilläh.
Ruato mäni šujuvašti, vet yštävät aina kaikkie ruatah yheššä!