ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Redukaz Mašoi

Redukaz Mašoi

вепсский
Младописьменный вепсский
Konz minä olin penikaižen neičukaižen, minai oli lujas mel’he öduda minun Val’a-baboil, ved’ nece oli muga čoma da melentartušt. Kaikuččel ehtal baboinke da dedoinke joim čajud, kislid vai hapanmaidod paštikoidenke da pagižim vaiše vepsäks.
A konz minä lähtlin magadamha, minun baboi veri minun rindale da starinoiči minei sarnoid, miččid hän iče meleti. Nene sarnad kaikuččen kerdan oliba mugoižed lämäd, miše minä jäl’ghe niid uinzin lujas hüvin. Tahtoižin starinoita üks’ niišpäi teile.

"Eliba-oliba baboi da dedoi. Heil oli äi vunukoid, no läz kaik oliba jo aigvoččed, a koume oli völ pened: Mašoi, Juku da Arišoi. Mašoi oli kaikid penemb, da oli mugoine gagurakaz, ei navedind pestas. A vanhembad vel’l’ da sizar kaiken aigan napriba opeta Mašoid tehmahas puhthudennavedijan.
Kerdan kezal oli lujas läm’ da čoma . Kaik ümbri oli vihand, kirjav, mecoiš marjad jo küpsniba. Lapsile tuli idei mända järven randale, miše kül’ptas, päivitadas da väta vedes. Asttes dorogad möto, jo läz järved, lapsed nägištiba pallišton, miččel oli lujas äi mustikašt. A ved’ mustikaine om Mašoin armaz marj! Arišoi da Juku mäniba järvele, a Mašoi surel tahtol zavodi söta magukast marjad sil pallištol. Hän söi marjoid külläks, kaik hänen mod oli mustikaižen sinižes sokas.
Konz Arišoi da Juku nägištiba mugoižen redukahan Mašan, pätiba iloiteldas da sanuiba hänele:
Ken sinä oled, neičukaine?
em tekoi sindai. Mäne poiš!
Ka ved’ minä olen Mašoi, teiden noremb sizar - vastsi Mašoi.
Ei, – sanui Juku, – meiden sizarel ei olend siništ modod. Hän ei ole mugoine redukaz.
Mašoi voikaškanzi, kacui järven vedehe, kut zirkloho da nägišti, miše hänen mod om redus da zavodi pesta sidä. I vaiše konz hän tegihe puhthaks, vel’l’ da sizar sanuiba:
Nügüd’ el’gendam, miše sinä oled meiden sizar.
A konz sinai oliba redukahad modpoliškod da su, ved’ pätim, miše sinä oled veraz neičukaine. Kacu, kut om tarbhašt pestas da olda puhthudennavedijan.
Siš aigaspäi Maša el’genzi, miše pestas om lujas tärged. Kaikuččel päiväl hän pezihe iče, vanhembiden johtutesita."
Nügüd’ minä olen jo kaznu, no kaiken aigan lämänke südäimes minä muštištan nenid sarnoid, da ühtes baboinke paksus johtutam minun laps’aigad.