Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Kaksitostu viizastu vellesty
Kaksitostu viizastu vellesty
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Erähäs
kyläs oli kaksitostu yhtenjyttymiä kodii .Kuuzi pihan yhtel čural , kuuzi toizel .Niilöis elettih kaksitostu vellesty .Jogahizel vellel oli akku da lapsii , ga täl kerral ei perehis ole pagin , emmo heidy mainiččemah rubie .
Muga oli , elettih kaksitostu vellesty .Kerran ruvettih šuorimah Sordavalah bazaril .Kellego suolua pidi , kellego kangastu akal pluat’akse , kellego muilua , kellego jallaččii .Val’l’astettih omat hevot , istuttihes regih , lähtiettih ajoh .
Matku pitky , ei päiväs piästy , pidi pyrgivyö yökse erähäh taloih .Ruvettih heboloi val’l’ahuksis piästämäh .Yksi velli sanou :
– Älgiä unohtakkua rien aiživot jättiä sih puoleh päi , kunne huomei ajua pidäy .
– Mittuine olet mielevy , sanoi toine velli .
– Huomei ei pie arbailla , kunne ajua , sanoi kolmas .
– Tiijä vai aja huraita , hevot iče Sordavalassah vietäh , ližäi nelläs .
Sen paginan kuuli taloin ižändy .Hänel oli kummu , nagroi kiketti ičekseh .Ga ei sanonuh nimidä .
Vellekset pandih hevot tahnuoh , dai kai kaksitostu regie azetettih aižat linnah päi .Mendih muate .Odva vellekset uinottih , ižändy otti da kiänäldi kai riet toizeh puoleh päi .Iče nagrau :
– Narekohäi kiännin .Eihäi lähtietä ajamah tuaksepäi , ei taki aiživoloi uskota .
Muattih vellekset yön .Huondeksel ruvettih heboloi val’l’astamah .Val’l’astetah , toine tostu kiitetäh :
– Gu emmo egläi olis azetannuh aiživoloi Sordavalan puoleh , tänäpäi emmo tiedäs , kunne ajua .
– Konzu vierastu tiedy ajat , suurin on ajua sinne , kunne pidäy .
– Yksi piä on hyvä , a konzu on kaksitostu , sit kai roih hyvin .
Lähtiettih ajamah .Taloin ižändy kačoi peräh , nosteli hardieloi , ga ei sanonuh nimidä .
Ajetah , linnah kiirehtetäh .Sit velli , kudai iespäi ajoi , sanou :
– Kaččokkuas vai , eigo tuttavu kohtu ole ?Ihan moine , mittumas siiriči egläi ajoimmo , koivu on kiven tyves , dai oja on rinnal .
– Äijy on mieros yhtenjyttymiä kohtua , sanoi toine .
– Nimittumua kummua eule , meijän muas kaikkiel on koivuu da kivie . Dai ojua puaksuh on .
Kahtestostu velli sanoi :
– Dorogua kaččokkua , midäbo on ymbäri kačahtellakseh !
Ajetah ielleh , kaikin vaikkaine ollah , ni sanua ei virketä .Vai heboloi ohjaillah .
Sit viijes velli sanoi :
– Onnuako egläi täs hierus siiriči ajoimmo !
Kaikin vellekset kiänäldettih piät , kačotah .
– Eule se hieru , sanou kuvves velli .
– Ei se ole , sanou seiččemes .
– Se hieru hurual käil oli , sanou kuvves .
– Hurual oli , a tämä , kačos , oigiel käil on .
– Oigiel on , sanou kuvves .
– Uvvessah tyhjiä riidavuitto ! Ajua pidäy .Eiga uvvessah matkal roih yökse jiähä .
Ajetah ielleh , vaikkaine ollah .Vie eräs kylä iespäi rubei nägymäh .
Sih kaheksas velli sanou :
– Gu en tiedäs , ku Sordavalah olemmo ajamas , pidäzin tädä kyliä omannu .
– Dai kangahaine on meijän , sanoi yheksäs velli .
– Dai sil agjal kuuzi taloidu seizou , ihan kui meijän oldas , kymmenes sanoi .
– Johäi minä teile olen sanonuh , äijy on mieros yhtenjyttymiä kyliä !
– Se on tozi , sanonuh olet , myöndyi yheksästostu velli . – Ga vai mostu kohtua , mittuine meijän on , mostu kodii , mittumat on meile , nikus muailmas eule .
Kahtestostu velli rubei čakkuamah omii velleksii :
– Uvvessah riidelettö !Meijän vai vieras ollou – pidäy lähembä ajua .
Vaigu kergii sen sanuo , rien tyveh juokseldi ruskei koiru , händiä viuhkuttau .
Sih kahtestostu velli sanoi :
– Kylä hos ollou vieras , ga koiru minun on !
– Koiru sinun ollou sit kylägi on meijän ! sanoi ezmäine velli .Dai kiändi hevon omah pihah .Mugai kodih jiädih , ei lähtietty Sordavalah .
Migu tolkuttah ajella , parembi on kois istuo , sanoi kahtestostu velli .
Dai kaikin yksitostu vellie oldih hänenke yhty mieldy .
Kaksitostu viizastu vellesty
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–
–
–
–
–
–