Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Dablijeva- Zabirunova Tamara . Hillo ta Karpalo
Dablijeva- Zabirunova Tamara
Hillo ta Karpalo
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Še
tapahtu oikein ammuin .Niinä aikoina ihmiset ta luonnon haltiet elettih šamašša muailmašša .Ihmiset jo ei muisseta , ka järvien uallot ta Karjalan kivet kerrotah šiitä .Erähältä kiveltä mie kuulinki tämän šuarnan .
Eli ennein kakši čikkuo – Mua ta Šuo .Hyö elettih šovušša ta ilošša .Mua ompeli niittykukista ta kašviloista mekkoja ta muita vuatteita .Šuo šammalista ta jäkälistä tikutti kintahie ta kaklapaikkoja .Čikkoloilla oli pienet lapšet : Mualla oli tyttäret Manšikka ta Mussikka , Šuolla – Puolukka-tytär ta Karpalo-poika .Kaikin elettih vapuašti , piettih iluo ihmisien kera Tapiolan nurmikoilla .
A ylämuailmašša , kultasešša taivahanpalatissa yksinäisešti eli Päiväni .Yksi vain N’apa-čikko poikieh kera harvaseh kävi hänen luo .Kerran čikko neuvo häntä :
– Löyvä alamuailmašta neičyt , lumuo häntä , ta hiän šynnyttäy šiula lapšen .Otat hänet ta šiun palattih tulou ilo , muiten kohta šiun kaunehuš šammuu yksinäisyön takie .
Päiväni kuunteli čikkuo ta alko tarkemmin kaččuo alamuailmah .Häntä miellytti Mua-čikko .Päiväni vuotti Juhannukšen yötä ta taivahan peittopolkuo myöten laški alaš .Hiän piti iluo koko yön unohtamatta mitä varoin tuli .Päiväni šoventi Muan omalla kaunehuolla ta leppevyöllä , muanitteli imelillä pakinoilla .Mua mielty häneh tietämättä , jotta kaunehen ulkonävön takana peittäyty kylmä šytän .
Šen yön jälkeh miärättynä aikana Mua šynnytti tyttären .Pyörienuamani kultatukkani tuaton näköni tyttö šai Hillo-nimen .Päiväni šai tietyä tyttären šynnyštä , laški ta otti hänet šanuon :
– Šiula on kakši lašta , eläkkäh Hillo miun kera , en loukkua häntä .
Hillo kašvo tuaton kultasešša palatissa puitto lintu kopissa .Vaikka tyttö oli tuaton näköni , hiän šai elävän šielun muamolta .Hänellä oli ikävä hienoštelijien čikkojen , Tähtien kera .Hyö vain ihailtih omua kiiltuo peililöissä ta kačottih alamuailmah muhien ylpiemielisešti .
Yksi vain Hillo kajehtien kaččo alaš .Hänellä niin himotti juošša vihreillä nurmikoilla , vetyä piirileikkijä ta laulua .
Konša Hillo tuli tuaton palattih , hänen kaveriksi tuli Päivänkuvahaini , kenen kera tyttö juoksi pöyheitä valkeita pilvijä myöten .Hiän huomasi Hillon šurullisie kačahukšie alaš , armahti häntä ta näytti taivahan peittopolun .
Hillo laški ta tutuštu muamoh , čikkoloih , veikkoloih ta ušeih omahisih .Niistä ajoista hänen elämä muuttu .Aina kun oli mahollista tyttö pakeni palatista ta laški alamuailmah , missä laulo , tanšši ta piti iluo Tapiolan nurmikoilla .Hillon luotettava kaveri aina varteičči häntä ta omalla vartalolla peitti tytön ylämuailman kačahukšista .
Vuuvvet kuluttih .Tytöt tultih neiččysiksi , a pojat – prihoiksi .Hillo ta Karpalo miellyttih toini toiseh .Muailma tuli heilä ilosemmakši ta kirkkahammakši .Vain yksi asie pahenti Hillon onnellisie hetkijä , hiän smietti tuatošta .Piäštäykö Päiväni hänet alamuailmah ?Antauko hiän luvan männä yhteh Karpalon kera ?
Hillo halusi paissa tuaton kera , ka varasi .Kerran hiän tuaš šuoriutu alamuailmah ta kuuli tuaton iäntä :
– Kunne šuoriuvut ?
– Vain kävelen Päiväkuvahaisen kera pilvijä myöten , Hillo vaštasi .
– Mäne vaihtamah vuatteita . Tänäpiänä päivällisellä tulou N’apa-täti poikien kera .
Hillo muurakašti mäni omah huoneheh .Hiän muisti tuattoh čikkuo .Kerta vuuvvešša hyö ativoitih Päiväsen luona , ta tytöllä še oli šuurin käršimyš .
– Täššä on tuška , henkähteli Hillo . – Šekä tiälä ylämuailmašša , jotta alamuailmašša täjillä kaikki on elotointa ta yksiluatuista .
Täti päinvaštoin ylpeili omien avarojen valkeuvešta ta puhtahuošta .N’apa-täjin pojat Pakkani ta Tuuli luonnoltah oltih kuin ylämuailman kaikki eläjät .Heilä oli valkie tukka , läpinäkyjät šilmät ta kylmät šytämet .
Hillo ei šuanun leikkie eikä juošša .Hänen piti vain istuo ta kuunnella täjin pakinoja puhtahuošta ta kunnošta .Ka omahisien käyntijä pitäy kunnivoittua , ta Hillo miärättynä aikana tuli päivällisellä .Oikein pitän hyvätapasen jutun jälkeh tuatto kiänty tyttären puoleh :
– Tyttäreni , myö N’apa-täjin kera piättimä antua šiut miehellä .Valiče , ken on šiula mielittävämpi – Pakkani tahi Tuuli ?
– Mitä ? Hillon šilmät pyörissyttih .
Ajatukšet ševottih piäššä .Hämmäštynyönä Hillo kaččo vuorokkah tuattoh ta vierahih iäntämättä mitänä .
– Miehelläkö ? Tuatto !jakšo šanuo neičyt .
Piäššä vilaheltih ajatukšet :
"Miellytetähkö ?Ne kakši jiäpalua ?Pakkani ta Tuuli ?Muamo , Karpalo…Pitäy pyörtyö .Še pelaštau miut ".
On šanottu – on luajittu .Ympäri alettih touhuta .Täti šano kuivašti :
– Še on liikojen tuntehien takie .Hiän havaččeutuu .
Ken lienöy toi lähemmäkši hänen nenyä päiväsen šätien .Hillo hirnu ta avasi šilmät .
– Miula on paha vointi , tuatto . Mänen omah huoneheh , šano Hillo , unohti kaikki šiännöt ta juoksi pois šanomatta "hyväšti " täjillä ta uušilla šulhasilla .
Šen jälkeh kun vierahat mäntih pois , Hillo heti kapšahti tuaton luo ta rehellisešti kerto hänellä , mitein hiän kävi alamuailmašša , tutuštu muamoh ta mielty Karpaloh .Hämmäššykšeštä tuatto vain noššalti kulman .Šiitä šano kuivašti :
– Unoha .En piäššä šilma alamuailmah .Valmistauvu häih , a kenen kera N’avan pojista – valiče tahi mie iče valičen .
Šen jälkeh Päiväni šalpasi tyttären omih huonehih ta ašetti vartijomiehie ympäri .
Hiät miärättih kuukauven piäštä , talven uattona .Hillolla päivät tultih loppumattomiksi ta harmaiksi .Alamuailmašša häntä vuotettih muamo , omahiset ta mielitietty , ka kohtalo ei antan heilä nähä Hilluo , eikä šuaha tietyä , mi hänellä oli tapahtun .Karpalo tyhjäh ečči taivahan peittopolkuo , ka Päivänkuvahaini , kumpani avasi šen , niise šai rankaissukšen Päiväni-taivahanisännältä .
Hiäpäivänä tuli monta vierašta .Hillo viluverisešti kaččo , kuin palvelijat kammattih hänen kultasie tukkie .Hiän totellen šuoriutu hiäpukuh .
– Višših kyynälien ta käršimykšien kuukauši kuivasi miun šielun , smietti Hillo . – Hyväšti muamo , hyväšti armaš Karpalo . Tänäpiänä mieš viey miut omah valkieh palattih .Emmä näkeyvy konšana .Šielä kuolen tuškah .
Juhlah šuaten jäi yksi tunti .Hillo šurullisešti kaččo tulijih vierahih , konša šyrjäšilmällä huomasi huonehešša liikkumista .Šytän hypähti ilošta .Lattiella hyppeli Päivänkuvahaini , hänen luotettava kaveri .Yštävä liikku oikein ruttoh ta puitto neuvo Hilluo kiirehtie .Hillo iänettä mutkutti piätä , hypähti ta juoksi hänen peräh niin ruttoh kuin jakšo .Päivänkuvahaini vei Hillon palvelijien , vartijomiehien ta vierahien ohi näin , jotta kenkänä ei huomannun häntä .Hyö šanottih toini toisella hyväšti alamuailmah viejän tien luo ymmärtyän , jotta višših hyö ei enyä näkeyvytä .
Mua näki hiämekošša juoksijan tyttären ta ymmärti kaiken ilman šanoja .Čikot Mua ta Šuo peitettih omilla vartaloilla luonnon halteijen muailman , a Tapio ta Myllikki peitettih še puijen latvoilla .
Päiväni ta N’apa vielä pitälti šiännyttih , työnnettih Muan ta Šuon šelkie myöten jiätikköjä , kumpaset revällettih puita juurineh hävittyän Tapiolan čuarinmuata .Ka heijän ei onnistun avata ovie , kumpasie čikot piettih niin lujašti .
Vot i eletäh tämän starinan henkilöt alahana peittyön Päiväseštä .Hillo mäni miehellä Karpalolla ta eläy Šuo-täjin talošša .Heilä on šyntyn kaunis muamon näköni tytär .Ka tyttö on ruškie kuin tuatto .Lapšella annettih Hepokka-nimi .
Muistuan hyvie ihmisie ta ilosie päivie Tapiolan nurmikoilla , čikot ta veikko kevyällä riičitäh omie tukkie , kumpasih kešällä ta šykšyllä ilmeštyy meččämanšikan , mussikan , hillon , puolukan ta karpalon mehukkahie marjoja .
Koštajat veikot Pakkani ta Tuuli vielä muissetah Hillon tuottamua mielipahua .Heti kun hänen tukkih ilmeštyy vienoja valkeita kukkie , veikot lennetäh nyhtimäh ta tuhuomah niitä .Još hyö onnissutah , ihmiset henkähetäh ta šanotah :
– Tänä vuotena tuaš ei ole hilluo .
Hillo ta Karpalo
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
–
–
–
–
"
–
–
–