Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| Статистика
| ? Помощь
Prot’uaka Santtu .
Vanhan venehen unta
Prot’uaka Santtu
Vanhan venehen unta
карельский: собственно карельское наречие
Новописьменный севернокарельский
Myrškyjen rikkoma veneh on rannašša,
Laijat on halki ta keula on šannašša.
Pohja on šiämeštä hiekalla peitetty,
Ualtojen vallalla veneh on heitetty.
On kuohupäisijä tarpehen pušken,
Šykšysie jäntevie jäitä on murškan,
Virtoja kulken on myötäh ta vaštah,
Valkiella vuahella keulua on kaštan.
Hankamet koivušta, tervattu pinta.
Venehen lujuuš kun elämän hinta.
Auta miät, armaš, šuata miät valkamoh,
Tyynnytä järvie, ni piäšemmä matkuamah.
Raukkojen rukoukšet Jumala kuuli,
Šiä vähän kirkaštu, heikkeni tuuli.
Hetkekši šelkeni taivahan ranta.
Tuuli miät omilla vesillä kanto.
Šoutajien känšäset kämmenet työtä
Ruatua šai illan ta puolisen yötä.
Jiät šärki laitoja armottomašti,
Kuitenki piäsimä kotihi ašti.
Mipä tuo venehen kohtaluo ohjuau?
Avakkua tappi – on lahošša pohja.
Keulašša ket’t’u niin ilkiešti vinkuu,
Renkašta kuluttau, ruošmetta hinkkuau.
Lokki nyt liitäyty hankamien puolešta,
Paškanti laijan. No kiitoš šiun huolešta,
On vaikka šiinä nyt elämän merkki.
Voi meitä vanhukšie, kyynälih herkkijä.
Kuuntele, kerron mie jotaki vielä,
Mitä on venehen elämän tiellä.
Lašettih vesillä, ryypättih votkua,
Šanottih: "Ihan harošaja lotka".
Šiitä tuaš auškari votkalla täytettih,
Hyväkši väkövyä neštettä käytettih.
Ihail’tih laitoja, muikkuja šyötih,
Pullot niin poikkoseh kivilöih lyötih.
Ulappa harmaina ualtoina vieröy,
Peräššä mouttori haisuu ta pieröy,
Perämieš muhelou vinošša leuka.
Onhan še kaunista elämä – Eikö?
Šiitä miut isäntä rannalla heitti,
Šano: "Net deneg" ta "joppoita" heitti.
Mitä mie den’goilla, en tarviče muuta
Kun kuivilla kuunnella lokkien huutuo.
Lauvat on halettu, harmua on laita,
Kuušiset kuaret ei kylkijä taita,
Nuaklat on ruoššuttu, tel’l’ot on hajallah.
Vain kun mie piäsisin kuivilla mailla.
Kaččosin rauhašša kaunista unta,
Nauttisin šateista, vuottasin lunta,
Makuasin lämmöššä hankien alla,
Nošša miut, isäntä, kuivalla mualla.
Veneh, kuin koira, isäntyä uškou,
Myrškyllä kovija ualtoja puškou.
A konša kun isäntä henkehki jättäy,
Ni venehen puolisko kalman šen kattau.