Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь
Valgei hebo
Valgei hebo
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Vengrien
rahvahan suarnu
Eli köyhy ristikanzu .Ei olluh hänel nimidä , vai yksi Valgei hebo .Häi ruatutti sidä Hebuo melličäl , ainos kävelytti pyörittämäs melličän kivii , sil eligi .Hebo oli sanankuulii , ruadoi yöt dai päivät .Yöt dai päivät ruadoi melliččy .Väzyi Heboine , dai sanou omal ižändäle :
– Hyvä ižändäine , mikse muut ristikanzat pannah hevot kaksin ruadamah , vai sinä minuu yksinäh ruatutat ?Päivät kävelen da pyöritän jygielöi kivilöi .
– Heboine minun , syyhäi on ihan selvy . Minul älä virka tostu hebuo vai muudu žiivattua , ga ni piendy pöpökkästy ei ole panna sinuu avvuttamah .
Sit Valgei hebo sanoi omale ižändäle :
– Ga laske minuu , minä iče lövvän ičele abuniekan , gu syy ollou vai sit .
Köyhy ižändy kerras piästi Hevon välläle .Lähti Heboine matkah abuniekkua eččimäh .Astui kodvan , tuli Reboin pezän tyveh .Smietti vähäzen Valgei hebo , dai vieri Reboin pezän edeh , buite töllönnyh .
A sit pezäs vahnu Reboi ei elänyh yksin , oligi reboil pendustu .Eräs nuori reboihut nägi Hevon , a gu se oli valgei , pidi sen nahkua lumennu .Tuli muaman luo , sanou :
– Muamo , tänäpäi ei sua mennä pihale , talvi on tulluh .
– Midäbo korot , mibo lumii on kezäpäivän keskel ?
Reboi rubei ajattelemah – kui olis vediä Hebo taemba ?Kučui kai omat poigazet , tartuttih kaikin händäh , ga Hebo ei ni liikahtannuhes .
Sit Reboi lähti oman ystävän , Hukan luo , pokoroiččemahes .
– Kuuletgo , Hukku . Minä lövvin moizen hyvän da suuren syömizen !Omah pezässäh kannoin , ielleh ei ole vägie .Da ni synny ei se minun pezäh .Emmogo vois kahtei sinun korbeh vediä ?Syömäh kahteihäi rubiemmo !
Hukku ihan toven ihastui !Ga ičekseh smiettiy : "Gu vai olis suaha se liha minun korbeh , sit Reboil en anna ni palastu "!Hevon rinnal tulduu Hukku kyzyy :
– Kuibo nygöi suammo nenga suuren Hevon minun korbeh ?
– Ga sehäi ruado on ihan kebjei , vastai Reboi . – Mugai , kui minä toin sen tännesäh ! Sivoin omani hännän Hevon händäh , da vai vein .Minul se oli ihan kebjei !A nygöi roih siduo Hevon händy sinun händäh , sinul vägie on enämbi , sinul se ruado teriämbä eistyy .
– Mi roih hyvä ! Ihastelih Hukku dai myöndyi muga ruadamah .
Viizas Reboi sil aigua jo kahtu händiä yhteh krieppii .
– No , Hukku , yrrästäi nygöi !
Hukku ku vieldi , odva ei hallennuh , ga Hebo ni liikahtannuhes ei .Vie enämbäl yrrästih , ga sit Hebo gu nouzeldau jalloilleh da gu lähtöy juoksemah !Hukku Hevon peräs vai ribizi juuri Valgien hevon ižändän taloin luo .
– Täs on minun abuniekku , ižändy ! Ota !
Mužikku tapoi Hukan , sen nahkan möi kallehel hinnal da osti ičele toizen hevon , omale Hevole abuniekan .
Sit aijas Valgei hebo enämbiä ni päiviä ei ruadanuh yksin .
Valgei hebo
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–