ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь

Kozičendu

Kozičendu

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Piätti vagavu vahnu Väinämöine naija, ottua andilahan harmuas Pohjazespäi. Varusti venehen, nosti purjehen, lähti matkah. Kulgou sinisty merdy pitkin, melal matkua ohjailou, pajuo huikkuau.
Eistyy veneh merdy myö, lyhenöy matku. Jo rubei nägymäh Pohjolan randu, ruvettih kuulumah veriälöin kričkuandat. Luadi haukkehen vardoiččii koirutundou vierahan. Kuuli sen haukkehen Pohjolan emändy, käski ruadoniekkua tiijustamah, midä rodih.
Mene iče, ei ole minul aigua, ruaduo on kylläl, vastai se. Hallot ollah hallattavat, kirves tylčeni.
Vie lujembah haukkuu koiru. Suutui Pohjolan emändy, käsköy naisruadajua tiijustamah. Ei koiru tyhjiä hauku.
Mene iče, ei ole minul aigua, ruaduo on kylläl, vastuau ruadai. Jauhot pidäy jauhuo, jauhinkivi jygei.
Sidä enämbäl haukkuu koiru. Työndäy emändy omua tytärdy tiijustamah, mi kummii rodih.
Käi tytär, tulou järilleh, sanou:
Suuri veneh meih päi eistyy, jo meni Lempilahtes siiriči, valgamoh päi on tulemas.

Ga nethäi koziččijat tullah! ihastui Pohjolan emändy.
Nostih pertih, varustutah vastuamah.
Ajoi Väinämöine oman venehen valgamoh, kiirehen kamul menöy Pohjolan emändän luo:
Löydyygo tiä minule andilas, neidine, kudai tulis mučoikse?

Ei tahto kerras Pohjolan emändy andua omua tytärdy, tahtou parembi tiijustua tuliedu vävyy.
Sanou sille:
Annan sinule tyttären, gu kyndänet madopellon, luadinet vagoloi pal’l’ahale muale.

Kyndi Väinämöine madopellon, nostih vavot pal’l’ahale muale, keräi käzil mavot. Tuli järilleh, sanou:
Kynnin minä madopellon, annatgo andilahan?

Pohjolan emändy uvven ruavongi löydi:
Annan sinule neidozen, gu voinnet tulihizen sällyn val’l’astua!

Otti Väinämöine suičet, huuhtale nägi tulihizen sällyn. Ei sua sidä muite val’l’astua. Kiändyi Väinö päivännouzupuoleh, sanou:
Hoi sinä Ukko, Jumal ylimäine, siän ižä, levitä pilvet, lykkiä lundu sällyle selgäh, anna se sie kylmäy kyynärpiän korgevuokse.
Huarottih pilvet, pani Ukko lundu, sai Väinämöine val’l’astua sällyn.
Tuli da sanou:
Val’l’astin minä tulihizen sällyn, annatgo andilahan?

Pohjolan emändäle jo on uuzi ruado valmis:
Annan sinule neidizen, gu voinnet suaha havvin Tuonelan joven mustis vezis!

Muutui Väinämöine kotkakse, nouzi taivahah. Nägi havvin Tuonelan joven mustis vezis. Čukeldih häi kerran, toizen. Vaigu kerrannu kolmandennu tembai joves suuren havvin.
Tuli Väinö, sanou:
Kynnin minä madopellon, tulihizen sällyn val’l’astin, sain havvin Tuonelan jovespäi, annatgo andilahan?

Andoi sit Pohjolan emändy neidizen harmaipiäle ilmaniguzele runonpajattajale Väinämözele.