Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь
Nina Zaiceva. Sit' - sarnaline jogi. 03.pala
Nina Zaiceva
Sit' - sarnaline jogi. 03.pala
вепсский
Semenihan , necen
penikaižen küläižen päle , miččes oli seki kaks’kümne pertid , ülähänpäi kacuiba tähthad .Tähthile näguiba hüvin pöudod , miččed kuti kazvahtuiba mustil tanhoiden ripakoižil , i röunatoi mec , mitte kuti ümbärzi külän kaikiš polišpäi .Kus-se oli völ erasid muzavid nituid , miččed ei ehtnugoi vihanduda , i hahkoid čapatesiden sijoid .
Sit’-jogi kuti jagoi mecan poleti , ümbärtes Semenihan .Keväz’vezi upoti randnituid , i Sit’-jogi näguihe mugoižen levedan i süvän .Kus-se , pol’sadas kilometras Semenihaspäi , Sit’ zavodihe penikaižen ojaižen i joksi ezmäi pohjoižehepäi , a sid’ jo päivnouzmalepäi .Sitihe vodiba äjad penikaižed ojad i ojaižed , miččid ei olend-ki kezal .Ned otiba vet ümbri olijoiš soišpäi i alangoišpäi .
Ühten mugoižen son oli sur’ Kurgso .Keväzil Hanh’ kuli neniš sijoiš händikahiden ulaidust i tahtoi löuta händikahiden pezad .Ühtele nece ei ole kebn azj , no , voib olda , Tol’aine tozi ühtneb matkaha , siloi voib ecmaha necidä pezad .
I Tol’aine ei kelastand , tuli aigoiš homendesel .
– Minä iknan pölusele jätin kirjeižen , – sanui hän Hanhele , – miše tetihe , kus olen , da ei läksižigoi mindai ecmaha .
– Ka muga . Ku oližid pakičenus , ka ei pästnuižigoi .A mikš praznikan aigan kodiš ištta ?Kut hüvä mecas linneb , nodjonno .Otid-ik sömäd ?
– Ka , otin . Leibäd otin , kartohkoid , razvad palaižen …
– A minun kodiš ei ole nimidä . Mamal , voib olda , om-ki midä-ni praznikaks , ka peittud om .En voind löuta nimidä .
– Ka eläm ! – sanui Tol’aine . – Sinun-se mamoi ei lainus , miše läksid ?
– Sanuin . A hän völ oli ihastusiš .Ved’ praznik om .Semendkun ezmäine päiv !Hän sauptab verajan da lähteb adivoihe .Ei pida keitta da sötta .Ved’ hänen ühtel kädel om löumain tehta tahtast da paštmižid .Erašti tahtoin hänele abutada , ka laiše , hänen melen mödhe minä kaiken tegen värin .Verdub , iškeb mindai piragvärtnäl ika ruzul sel’gädme – sid’ kaik minun abu lopiše .
Hö astuiba mectehutme .Se oli märg i pehmed muloižes heinäspäi .Heiden päl lendliba kidanke gurbičud .Kus-se pöudoiden taga zavodiba ičeze pajoid tedred .
– Ku oliži oružj , voižim meckanoiden lihad-ki söhtta , – sanui Tol’aine .
– Ka , oružjanke mö em oližigoi lihata . Kurgsol necen aigan om mištta mi mecoid .Mö löudaižim niid .Mecoid voib eskai nolil rikta , ku kim om .
– Ka sinai ved’ oli taug .
– Oli . Mamoi päčiš polti .Muštad-ik , konz minä Agafja-baboin iknaha putuin nolel .Tilk – i st’oklad ei ole-ki .Naku mamoi polti-ki .Ezmäi tahtoi mureta , a taug-se vahv oli .Siloi hän iški sil mindai selgädme i polti päčiš .Ka nimidä ...Minä toižen tegen , völ vahvemba .
Paginoiš aig mäni heredašti .Ehtal prihaižed oliba jo edahaižiden nituiden rindal , miččid oli Sit’-jogen randoidme .Sorziden kogoine lendi ani vedenno i hilläs laskihe toižele randale .Jogen päl kului linduiden änid .Erased niišpäi ani pästihe vedhe samha kaloid .Kului väzumatoi tikan kolkotand .
Hanh’ hädi sel’gšaugun pedajale , oti kädehe kirvhen , mitte oli vön taga .
– To kavagid , – sanui hän Tol’aižele , – a minä čapan kuivačuid . Tarbiž nodj tehta , da midä-ni lämbitada sömäd .Ika minun vacas ulaidab .
Polen časun jäl’ghe randal paloi räk nodj .Hanh’ söi ažlakos leibäd razvanke kundeltes mecan änid i tegi Tol’aižele sel’genzoitusid .Hän tundištoiti kaikiden linduiden änid , vaiše ei tedand erasiden oiktoid nimid i kucui niid ičeze karččikš .
– Kuled , nece pakaine vacaine pajatab , – saneli hän . – A nece om sitkedan
händaižen pajo ...
– A nece ken om ? – küzui Tol’aine , konz jogen päl lendi vitilingoiden vatagaine .
– Nene om vitilingad . Ned muga sanuba-ki : "Vitli , vitli !"
No sid’ raidpenzhiš kuluškanzi veden judu .Tol’aine särahti , kacuhti Hanheze .A se pani sormen huliden päle , hilläs libui , läksi judule .Pit’k muloine hein kubaidelihe , kuti oli eläi .Sid’ veden pindas ozutihe kalan säng i möst peitihe .
– Hauged , – dogadi Hanh’ . – Ka hauged . Niil nügüd’ om kudoaig .
Hän sid’-žo pördihe nodjonnoks .
– Nügüd’ saškam haugid . Ika sinun razvad ei täudu ühteks-ki päiväks .
– Ka min sinä ! Ken koukuile necen aigan püdab ?Mö iškem keihal .
Hanh’ čapoi hoikan i pit’kän koivkaluižen i sen agjaha vahvas sidoi ičeze teravan veičen , mitte oli tehtud hoikas potpilkaspäi .Keihaz tuli lujas hüvä !
– Tehkam minei-ki ! – sanui Tol’aine i sai kormanaspäi penen veičižen .
– Ik necišpäi ? – Hanh’ muhahti . – Sil vaiše karandašid teravzoitta . I se-ki katteb .Sinä paremba nodj varjoiče , haugoid kerada .
Haugiden sand oli jüged rad .Časun käveli Hanh’ sinna-tänna vedes ülemba kombud , äi kerdoid iški vedhe , kus nägui haugid .No nimidä .I konz toivod jo ei olend , a kül’mnuded jaugad ei rižanugoi vet , hänele tuli oza !Vahval iškendal vezi joges brunciškanzi , i vedespäi ozutihe kirjav sur’kulun haugen bok .
– Om ! – mi väged kidastaškanzi Hanh’ . – Tule tänna .
Tol’aine hurahti abuhu .
– Pida keihaz ! Ala kumardele , pohjaze liče !Naku muga !
Hanh’ laskihe kombuile vedhe , säraidajil käzil sai vedespäi haugen , tembaiži sidä šahloiš .
– Voi mitte sur’kulu , voi sur’kulu ! Varasta , pidäškan vahvemba .No nügüd’ sa hilläšti vedespäi .
Haug iškli händal käzidme , kändihe kol’caha , tahtoi päzuda vedhe .
– Vaiše ala heita keihast ! Ika pageneb vedhe .Haugen vediba randha , toiba nodjonnoks , edemba vedespäi .
– Näged-ik ?! Naku kala om !Enamabad metrad , – ihastusiš heikahti Hanh’ .
Hanh’ oli märg kurkhusai , hüppi nodjos ümbri , lämbiti ičeze rusttad käded nodjonno .Hänen sapkad oliba täuded vet , reiguišpäi valoihe vet .A Tol’aine vauh neniš azjoišpäi , panli kuimaha ičeze hatrad .
– Ka min mö tegem senke ? Otam-ik kodihe ?
– Ka midä sinä ?! Kodihe !Söškam tägä .Nügüd’ koumele päiväle täudub .
– Ka miš keitaškam ?
– A mikš keitta ? Mö paštaškandem .Puhtastam , čapam palaižikš , panem palaižen barbaižehe i nodjoho .A völ paremb linneb – hilile .Solad minai om .Tedad-ik , mitte magukaz söm’ linneb !Minä äi kerdoid muga tehlin …
Sit' - sarnaline jogi. 03.pala
вепсский