Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь
Nina Zaiceva. Sit' - sarnaline jogi. 06.pala
Nina Zaiceva
Sit' - sarnaline jogi. 06.pala
вепсский
Poles
päiväs prihaižed ümbärziba kaiken Kurgson , kacuiba tarkas kaik alasijad , kus veslas heläižiba keväz’veded , no händikahiden pezad nikus ei olend .
Tol’aine , kudamb ei voind el’geta necidä idejad löuta pezan , käveli Hanhen taga i buraiži :
– Nimidä mö em löutkoi , a vaiše segoim mecha .
– Ala buraida ! Ei ole aig voikta !– lajihe hänen päle Hanh’ .
Konz hö ištuihe lebaidamha , Tol’aine sanui :
– Enambad nikuna en lähte .Naku läžuškanden tägä !– hänen rusttal väzunudel astundaspäi modol oli mitte-se nadeimatomuz’ .
Hanh’ nagraškanzi :
– Ka venu .Voib olda , händikahad meletaškandeba , miše sinä oled riktud i veba sindai ičeze pezaha .
– Ei ole nimittušt ilod ! – sanui verdunudel änel Tol’aine . – Kacu , minä herotin kaik jaugad .
– Ka jose ? Ozuta-ške .
Tol’aine ruši sapkad jaugaspäi .
– Ka kacu , – i ozuti hurha kandoižehe . Hanh’ kingiti kulmad : kandoine oli tozi herotud .
– Mikš ed sanund aigemba ? Anda sapug !
Hän löuzi rebinuden sapugaluižen i čapoi sen veičel .Sid’ kerazi kuivad mulošt heinäd i tegi sapugpohjaze levitesen .
– Ota , ala voika . Herotab-ik oiktan jaugan ?
– Oiktad kuti ei herota ...
– Siloi kerada haugoid , a minä lähten koivsokud ecmaha . Mugoižel sokul sindai jotan , ka väged sid’-žo ližadub .
Kirvez kädes Hanh’ käveli valites tarbhašt koivud .No sija oli kuiv , i koivud oliba hoikad , sokutomad .Hanh’ läksi jo toižele kanghan polele i nägišti jo tarbhaižen koivun , konz hänen päle hengahti miččel-se haižul .Hän kacelzihe , ei nägištand nimidä i läksi edemba .
Ezil puiden keskes vil’skahti mi-se hahk .Vil’skahti i kadoi .
"Ik händikaz ?!" Hanh’ seižutihe i vahvas kingiti kirvezvarden , kactes tarkas
mecakištho .I sid’ alangos möst näguškanzi mi-se hahk olii .Ka , nece om händikaz .Se hilläs peitihe mecakištoho .
– Tol’a , tänna ! – heikahti Hanh’ , kactes polidme .
– Nügüd’ tulen , – sanui edahanpäi Tol’aine .
"Ku händikaz om tägä , ka peza-ki läz om !" – meleti Hanh’ i hilläšti sirdäškanzihe edehepäi , miše el’geta , kuspäi nece haiž tuleb . A se tegihe kaik vahvembaks .Hanh’ kacui kaikuččen pun , kaikuččen penzhan alle .Sid’ hän nägišti miččen-se väran ladvatoman pedajan .Pedai kazvoi kuti vähäižen kanghan korktal röunal , i sen jured ühtes polespäi hüvin näguiba .
– Hei , kus sinä oled ? – kuluškanzi Tol’aižen än’ .
– Tänna , tänna tule . Teramba mi väged om !
Tuldes pedajannoks , hän nägišti penikaižen hüvin polktud tandrehen , kus oli äi puhthas noldud luid .Pedajan al oli süvä haud .
Pidädes kirvez kädes Hanh’ läheni haudannoks i kacauzi sinna .No ei nägištand nimidä , vaiše kaiktänna oli must .
– Hanh’ !
– Tule teramba !
Sid’ tuli Tol’aine .
– Voi , mi nece om ? – hän pöl’gästusiš kacauzi nenihe luihe i tageneškanzi .
– Ka mi ? Händikahiden peza !Ved’ minä sanelin , miše se kus-se läz om .Naku , pedajan al .Näged , mitte haud om !Minä ühten händikahan jo nägin .Mugoine sur’kulu !
– Eläba-ik ned sid’ ?
– Ka ! Sigä , tedan , poigaižed oma .Voib olda , toine händikaz sigä mugažo om .
– Jose sigä ! A ku hüppähtab ?
– Ka voib ! – Hanh’ vedouzi ougil . I miše Tol’aine ei nägištaiži , miše hänele-ki , Hanhele , om opak , potkaiži sapkan nenal kuivan lun .– Siloi sinuspäi naku mi jäb .
Tol’aine ei voind saubata sud .
– Kacu , naku midä , – Hanh’ kingiti kulmad , – ala vaiše ozuta , kut sinei opak om , niškha andan ! El’genzid-ik ?Händikahad joksiba , a poigaižid mö nügüd’ sam .A kus om havad ?– Hanh’ homaiči . Miše Tol’kan käziš ei ole nimidä .
– Sinna jäiba . Minä meletin ...
– Meletid sinä ! Ed meletand nimiš !Mäne havadod otmaha .
– Kut , üksnäin ?
– Ei , nän’kanke !
– Ik minä lähten ? Ištu siloi , karavuli händikahid .
– A mikš tarbiž havad ? Möhemba ühtes kävelem .
Hanh’ el’genzi , miše Tol’ka ei lähte .Hän varaidab sirttas eskai polele metrale .
– Oliži sinei korvha antta , nu da olgha . No ku makondjad söba haugen , siloi ala varasta hüväd .
– Ei sögoi , minä nodjon tegin .
– Kacu , muga : minä päzun haudha , a sinä , kut sanun , veda mindai jaugoiš .
– Tahtoid-ik sinna päzuda ?
– A midä ? Voib olda , sinä tahtoid ?Ka mäne !Ei ole žal’ .
Hanh’ heiti pälpäi fufaikan i jädes ühtes paidas läheni haudannoks .Äjak-se minutad hän seižui kuti meletaden , a ku sigä tozi-ki händikaz sur’ ištub ?No hän äi kerdoid kuli , ka kirjoiš-ki kirjutadas , miše händikahad nikonz ei polestagoi poigaižid pezas .Siloi midä varaita ?Hän taci varaidusen polhe .
– Nu abuta , Sur’ Sünduižem , kut saneli minun baboi .
Pedajan al oli peza , se vaiše johtuti haudad .Vähäšt edemba se jagoihe kahteti .
Oiktal kädel oli mugoine ahtaz sija , no kus voib kändoutas kalačuks .Sid’ nimidä ei olend .Toižhe polhe Hanh’ nikut ei voind ličtas .Tagetes , hän kut-se ličihe tagaze .
– Ka midä ? – küzui Tol’ka .
– Händikaz sigä ištub , hambhil kolkotab , a otta sidä en voind . Anda keihaz !
Hanh’ heiti keihaspäi veičen i möst ličihe pezaha .Ma oli pehmed , letkesine , sidä oli kebn kaida .Man hän sirdi joudajaha pezan palaha .
Rad sirdihe hilläs .Äjak-se kerdad Hanh’ päzuli pezaspäi , miše hengahtada verest tulleid .Hän oli jo muga süväs , ka Tol’kan käded habi voiba sada Hanhen jaugad .Sen aigan konz vägid ei olend jo , a sil’miš kargaižiba rusttad täpläd , käzi iškihe mihe-se pehmdaha .I sid’-žo ken-se kibedas capni kädes .
– Veda , – kidastaškanzi Hanh’ i kaikel hibjal sirdihe tagazepäi .
Tol’aine mi väged tabazi Hanhen jaugad i nütkiškanzi pezaspäi .No heiti vaiše ühten kengän i iče roimahti sel’gäle .
Hanh’ potkaškanzi jaugoil , man alpäi kuluškanzi lajind .Tol’ka möst tabazihe Hanhen jaugaha i surel vägel abuti hänele sadas valdale .
Veič jäi pezaha .Hanh’ pudišti kibedal kädel .
– Om-ik nenapaikaine ?
– Ei ole .
Hanh kacauzi ičeze redukahaze paidaha , rebiti sišpäi suren ripakon .
– Sido !
Säraidajil käzil Tol’ka staraihe sidoda Hanhen käden .
– Ka mitte penikaine om , a hambhikaz ! – buraiži Hanh’ nenan alle . Vaiše mö otam niid man alpäi .Jogahižes poigaižes koumekümne rubl’ad anttas .
Päzuda pezaha Hanh’ varaiži völ kerdan .Paremb oli sada kaiden poigaižid ülähäks .
Hän ümbärzi koivun , tegi meles lugendoid , miččes polespäi om paremb kaida , sid’ čapoi pedajaspäi suren oksan , mišpäi voi tehta midä-se , mi nahodiži labidole .
Ezmäi rad sirdihe heredas : Hanh’ rohlenzoiti mad , a Tol’aine sai sidä labidoižel .No mi süvemba tegihe haud , se hillemba surdihe rad .A Hanh’ völ holdui , kuna panda poigaižid .Ku ned puresoiš , ka voiba pageta-ki .Voiba joksta mecha , a mecas pimeduškanzi .I konz kaida jäi jo vähän , Hanh’ pani kirvhen polhe .
– Täudub ! – sanui hän i pühki modon hijamal . – Minä lähten havadoid , a sinä karavuli , miše poigaižed pezaspäi ei pagenižigoi . Ku om opak , tege nodj pezansunnoks .
Händikahad varaidaba lämoid .
– Lähtkam ühtes ! – tariči Tol’ka . – Tegem nodjon i lähtem .
– Minä sinei lähten ! – verdui Hanh’ i tahtoi iškta Tol’kad nenaha . – Havadod jätid , a nügüd’ tahtoid , miše poigaižed-ki pagenižiba ! Ku pageneba , pän nutkäidan .
Tol’aine oti kirvhen kädehe i jäi pezannoks ."Lemboi otkaha ! – meleti hän Hanhes . – Nimidä ei varaida . Läksi i kaik !Elon päle hän sül’kta voib .A minä-se mikš kolen sihe ?"
Sid’ Tol’kan pähä johtui , miše virid jäiba sigä .Nodjonno .Hän ecihti kormanoiš – ei ole !
– Hanh’ ! – kidastaškanzi Tol’ka , – minai ei ole virid !
– Nuta koiran kartte , – edahanpäi sanui Hanh’ . – Nece om völ paremb .
Tol’aine kacui ümbri .Sil’mihe putuiba noldud lud , i hänele tegihe muga opak , miše hän rižoi , kut päs likuba hibused .Jogahižen penshan , pun taga hän nägi händikahid .I hän nutaškanzi .Ezmäi mugoižel voikajal änel .No aigan mändes hänen än’ vahvdui , siš kuluškanziba todesižen koiran nutandan änid .
Tol’aine openzihe nutandale .Hän völ maihuti kirvhel , hošti sil’mil , uraiži i eskai kolkoti hambhil , kuti todesine händikahanpojav koir .
Hänele näguihe , kut händikahad , kulištades hänen nutandad , lupištaden händad pageneba pezannopäi .Hän muga rohkenzui , ka zavodi potkitelda nenid vanhoid luid i mureta niid kirvhel .
No konz neciš kidaspäi hänen än’ zavodi sambuda , hän zavodi rönkta kondjan kartte .No nece röngund ei olend opak , se enamba koskui vazan möngundale .Necen Tol’ka el’genzi sid’-žo – a ku vazan möngund kucub händikahid !Hän zavodi möst rönkta .
– Molodec oled ! Kuti todesine koir !– kulišti hän sel’gän taga Hanhen änen .
Tol’aine kärauzihe čududeldes , kut nece teravas Hanh’ kävui havadod .
– Ik koskub ?
– Ku koskuiži , ka händikahad sindai sid’-žo rebitaižiba . Hö söba koirid lapoidenke i händoidenke .
– A kutak !? Sinä iče käskid muga tehta ...
– Käskin , miše sinä varaidusiš ed kolend . To haugoid , söškam .Ika kiškad vacas nutaba .
Jäl’ghe longid rad sirdäškanzihe paremba .Pigai kirvez vajuškanzi maha , i tundui , miše sigä om tühj sija .Tuli znamasine aig .
– Tol’ka , varjoiče pezansu ! Pane sinna kegalehid , – käski Hanh’ .– A minä
tabadaškanden händikahan poigaižid .
Pezan päl oli muga äi kavagid , barboid , oksid , miše sidä ei nägund , Hanh’ taci kirvhen i toukaiži ičeze käden pezan süvüdehe .I sid’-žo tundišti , kut hänen kärdüd kädehe imihe hädikahiden hambhad .
– No nügüd’ pure , pure , – sanui Hanh’ i kingiti sormed nürkuks .
– Om ! Üks’ om !– kidastaškanzi Hanh’ i lendi man päl vitlikoičijan händikahuden , hahkan , korvikahan , koskujan koiranpoigaižehe .
Hüppähti Tol’ka , surel vägel hö ličiba poigaižen havadoho .
Toine händikahut oli vägekahamb , äjak-se kerdoid se habi ei pagenend Hanhen kädespäi .Se muga puri Hanhen käden , ka käreg oli kaik veres .No nece-ki purič oli havados !
A Hanh’ möst eci pezan süvüdes .No enambad händikahuzid ei olend .
Pidab pezas kodvda , – päti Hanh’ , – voib olda , sigä om völ sijad i se pageni sinna .
No pezas ei olend enambad nikeda .
– A sanutas , miše pezas oleskeleb kuz’ poigašt , – hengahti Hanh’ .
Hän ei tedand , miše kuni hö ümbärdeliba son , händikaz-mamoi , rižades varud , ehti veda poigaižid toižhe sijaha .
Sit' - sarnaline jogi. 06.pala
вепсский
–
–
–
Анатолии Петухов
Сить - таинственная река
русский
—
—
—