Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | История изменений | ? Помощь

Katkuamma l’ehešt’ä

Корпус: диалектные тексты

Весьегонский диалект

Информант(ы): Смирнова Василиса Михайловна, 1898, Ивангора (Ivangora), Весьегонский район, Тверская (Калининская) область
г. записи: 1973
записали: Пунжина Александра Васильевна

Источник: Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, (1994), с. 239-240
ф/архив ИЯЛИ КарНЦ РАН: №1973/1-3

Katkuamma l’ehešt’ä
(собственно карельское наречие)

Konža l’ehešt’ä katkuatta?

Katkuamma Sroičan jäl’geh, a ka n’üt suamoi l’ehekšeh, meždu Petrovim, i Ivanovim dn’om, l’ehešt’ä tuwvah, jo ka n’üt tuwvaa l’ehešt’ä, n’üt’t’en aiga jo. A mie ol’iin, da vrod’e kuin viel’ä on... vihmua ewle, kuin to ruvakkahat, l’ippiečet’äh, aivoin viel’ä n’in ewle hüvä, ewle hüvä l’eheš.

Kumbazešta koivušta parembi ottua?

Kaikemmuos’t’a koivuo on, kaikenmuos’t’a otat, ühenmuos’t’a koivuo ewle, što vokurat ühenmuon’e. Ka on naz’ivajecca hüva l’eheš sičagovoi sičagovoi. N’in l’ehüöt ollah, vetkaz’et tuagieh tuagieh, l’ehet tuagieh, pehmiet, puuhaz’et. Nu možot bit’ kaikki kävel’e, kaikki meččä, n’in ühen možot l’öwvät muiz’en. N’in ka katatahi, vain ei l’ie šišok. A n’üt vai latteida i püwhit’äh vaššalla, kül’biet’ä ei. Iel’l’ä s’ičagovoilla kül’biet’t’ih, a n’üt aivin ollah močalkat n’in. Da i latetta ei püwhit’ä, n’üt latetta, ollah šotkat.

Äijiingo toko tuodih l’ehešt’ä?

A per’eh šuur’i n’in i, ka müö ol’ima, üheššä kun ol’i meil’ä četirnaccet, n’in bol’še päis’ät’ par tuomm, bol’še päis’ät par pid’i šiduo. Kobran kobrissat, n’in kakši vaštua, puara, kammičča, kammičča, da. Šivotah, šivomma i r’iputamma, sarailla ka šin’n’e r’iputamma kaikki. Sarailla kaikki puuhuot, puuhuz’illa i r’iputamma, n’in ka, puuhutta müöt’en r’iputamma da i, kuivetah šiel’. A konža kül’üh, n’iin vaššan i otat, per’eh šuur’i, lapšet buabo kül’vet’t’äw, pien’emmät.
Kaikki šubi hein’aigah šuaten, kaikki varuššettih, l’ehekšet, što hein’aiga l’ienöw. Kun n’iit’et’äh, ših pelvahat, šid’ä l’eikkuamin’e l’äht’öw. ... Aigan’e vuoz’i on n’in n’iit’et’äh, aigan’e n’iin müöhemmä n’iit’et’äh. Iivanampäivän vihmat, T’iifinskoin vihmat, Iivanampäivän vihmat, Pedrun vihmat, ka, ei norovittu n’iit’t’iä tože, ana n’ämä vihmat proijitah. A ka t’änä vuona ew n’imit’üt’t’ä vihmua. Ka kun Il’l’ana on vihma, n’in iel’l’ä kun, ruaduiččiečetah, Il’l’ana vihma, n’in šügüžül’l’ä ei l’ie požuaruo. En’d’in’e rahvaš pr’imečal’i, što kun Il’l’ana vihma, n’in šügüžül’l’ä, aivin r’iihil’öidä kuivattii puidih n’in, što vähembi požuaruo.

Viel’ä šanotah kuiva Iivana?

Om mon’i Iivanampäiviä, on äijä, ka on šügüžül’l’ä Iivanampäivä, zuagordah ei käwvä, Iivanalda piän l’eikattih. Ollah borosdat t’äwvet verda, Iivanampiänä. Šid’ä on Sviiz’en’i, Sviiz’en’jana meččäh ei käwd’ü, iel’l’ä, što Sviiz’en’jana meččäh kaikki män’n’äh mavot ii, na mesto. N’in ka min’n’a šanel’i, šanow Sviizen’jana aštu gos’t’ih, ka Iivanangorašta d’iäd’ö kunneto, i meččiä müöt’en. L’äks’i troppua müöt’en, kohti ka gos’t’ih, Sviiz’enjana, i puuttu, šanow, muiz’eh paikkah, äššen ol’i howkennun. Nu šen verda kaikenmuos’t’a t’äd’ä, z’vier’ie. Eižis’t’äh aštu, n’in proid’ie ei voi, kaikemmuoz’et mavot, a šiid’ä z’vier’ie, äššen pöl’l’äšt’ü, n’in howkken’i. Ka i šanotah: ”Sviiz’en’jana meččäh ei pie käwvä, kaikemmuon’e guada mä’n’äh muah, peit’t’iäčet’äh talvekši”.
Meil’ä t’äd’ä pr’imiettua ewlun, a en’d’iz’et šiel’ä ukot, t’ämän kan’n’ikan loppietah, üökši möükküö ei alloteta, keššen šüömät’t’ä laškiečetah, möükküö alloteta ei. A l’eikatahe kan’n’ikaz’en, ken šanow: ”T’ämä viizaš viiblon’e”, t’ämä ka hiitroi, n’in viizaš viibalon’e, a ken šanow: ”Pakkuujaz’in, pakkuujaz’ella kan’n’ikkua et anna, a t’ämän l’eikkuat kan’n’ikaz’en pois’, a t’ämä on pakkuujaz’en viibalo”. Ken mid’ä ker’gii s’e s’id’ä šano da i, buitto prauda.

Konža ei voinun mančikkua šüwvä?

A man’čikkua ei šü... Il’l’an jäl’geh ei šüwvä man’čikkua što rubiete. Man’čikkua I’l’an jäl’geh šüöt, n’in rubiet n’ukkumah. A ka t’äd’ä Iivanampäiviä vaššen, ken ottaa spor’en’jua pellolda. N’üt’t’en, kaikki ühemmuon’e, a ka toko müö l’eikkuamah käimmä. I ka istuočow s’iiz’imalla, i pid’äw kolme pelduo proid’ie, s’iiz’imalla n’in šantah, män’öü, ei šua l’innulla n’iin l’end’iä, s’iiz’imalla. N’in ka on, Iivanampäivän aigah l’eikkuaw, n’in on šiid’ä kuivan kooruot i kuivan n’ämä... Ka spor’enjan troppa, spor’en’jan troppa. A ken spor’enjua ottaw, n’iin buitto on üön kaiken peldaitta kahalleh, čokot ii kannetah l’eibiä peldaittah. T’ämä ottaw spor’en’jua, što hän’el’l’ä n’ikogda l’eibä ei loppieče.