ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kuin ennen šuoriuhuttih

Kuin ennen šuoriuhuttih

карельский: собственно карельское наречие
Ухтинский
Ruatoh lähöššä kun ol’ima, n’iim pan’ima. Enšimmäkše pan’ima räččinä piällä. Ta, šiitä, jupkua, kakši jupkua pit’i panna piällä. röijy piällä. Noo. Ta šiitä palahvana piällä. A pukšuo eij ollun’ n’i. Ei n’i kel’l’a ei pukšuo šiit ollun, mie sanon, jalašša, n’iil läks’imä i meččäh kävimä i kaikki. Mie ol’in tukin kuoritukšešša, talven. Eikä pukšuo pal’l’ahin n’iin. Pal’l’ahir reisin šielä. Hirrellä šielä pit’i istuo. Noo. Kun kuor’ittua še tukki pit’i.

Eikö vilu ollun?

Eikä i vilu ollun. Noo. Šiihi tapah.

A jalaččie?

A pruasn’iekkoina, a jalaččie, ka jalačit ol’i pahkilat. Pahkilat ommellut yksipohjaset ommeltih, ta šuuret nuaklat n’iissä kantapaija päissä ol’i. Noo. A šukat oltih t’ikutetut, ta ken ol’i, ken tuola n’ieklo, n’ieklos’ie ken, t’ikuttamalla oltih. T’ikkušukat. A muuta. A pruas’n’iekkana. Pruas’n’iekkavuattiet oli, ol’i parempaiset ne koššot piällä i räččinät, nappihiemat r’äččinät piällä. A р täššä kakluššat ol’i šemmois’ta ta krupitetut, jotta hirvie.

Kaklušta ta hiemat šiinä oltih.

A hiemat pität, hiemat ta nappihiemat. Nooh oltih. Noo, šiitä še ol’i kaklapaikka, šiinä ol’i vielä kaklakran’ik kaklašša tuota pörhät ylähäkši. Šiinä. Noo, ol’i šiinä, četvert’t’i arššinua šiin ol’i, valkieta vuate. Še ol’i kaklakran’i. Noo, šiitä. Kaklapaikka, šulkkupaikka opesat’el’no pruasn’iekkana pit’i olla kakla…, kaklapaikkana. piäššä kun kel’l’ä ol’i šulkkupaikka, šulkku…, kel’l’ä kuarostapaikka, a kellä oli i s’iččapaikka piäššä, kellä kuinki. A koššot ne oltih parempaista, helm Vartukat ol’i, prošvahelmat ha…, vartukat, ieššä.

Pruasn’iekkana.

Pruas’n’iekkana, pruas’n’iekkana. Noo, pruas’n’iekkaiset ne ol’i piäl’l’ä, noo, ta paikat. Aa eij ollun’ n’i naverno enšimmäisellä henkellä i palttuo, jotta piällä. Mie n’iize, kun ol’in tiälä, n’in en n’i palttuo i nähnyn n’ikonša. Enkä kuatančua jal jalašša i konza eij ollun, eij ollun kuatančua. Töppöset.

Mitpä nämä töppöset ollah?

K šuka…, a paikatut šukan nenäset. Paikka paikam piällä ne luajitut, ta ne oltih. Töppöset jalašša.

A pruasn’iekkana mitä jalašša?

A pruas’n’iekkana pantufeit?

Mitä nämä on pantufeit?

Šanoinham mie šiula.

Ka tähä pitäy šanuo.

Ka ne oltih. Stubn’it miul ov vielä pantufeit, noo, no, mie en t’iijä, miteim pot’inkat. Nyt ne ollah ruminkatko mitkö, a šilloin ol’i ne pantufeikši šanottih n’iitä. Nauhakenkät ol’i i napilla, nappiloilla ta i nauhakenkät, ta i šemmosie ol’i. Noo. N’in ne pruas’n’iekkaiset oltih ennen. No ol’i n’iitä i noita, n’in kun tufl’ija, vaim vähä ol’i kel’l’ä, ol’i pohatoilla. Ei kaikilla ol’i n’iitä tufl’ija šilloin. Ta pat’iin’it vielä oltih, pat’iin’it oltih vielä. Kel’l’äkä, miula n’iise ol’i pat’iin’it, miula anto tuo poštinačal’n’ikan nain’i ne pat’iin’it anto. Mi n’iissä n’iise monta, monta aikua kävin kisoih vielä n’iis’s’ä pat’ii pat’iin’iloissa.

Häissä mitä ol’i piällä?

Ka moršimiella ne kun oltih, kun häihe, n’i opezatel’no kaikkeh paraš vuate piäl’l’ä moršiemella. Noo šiitä. Lakki piähä pantih. Kun ruvettih šitä n’iät šen, jo šuoritettih jo venčäl’tä kun tultih, a ven’čällä männeššä šillä riičittih kaššat. Ta n’iin šitä ven’čäyhyttih. A šiel’tä kun tultih, jotta ruvettih, l’ippahalla piätä panomah. N’iät šen. Pl’et’t’imäh näitä kaššoja. Šiitä pantih lakki piähä. Noo, tapa.

Mimmon’ipa še ol’i še lakki?

Noo. Šemmon’i hasan keralla ta ol’ihän n’iitä . Noo. Še lakki piähä. Paikka piähä šiit kun nel’l’a ol’i šulkkupaikka, šulkku, kell ei omua ollun’, n’i vierašta kyšyttih. Šulkkupaikka opesat’el’no pit’i olla piäššä. No šuoritettih vorsakše šiitä tuota. Huilu piäh moršiemella. Piähä vielä pantih piällä n’iin kun. Piäl’l’ičči tänne vielä paikka pantih, jotta ei näkyis’ näkö. Noo. Šiitä kun vietih še moršien šinne, šulhasen kot’ih, šielä hänen šiitä pit’i šeisuo ta kumartua. Kun’i še hiästola oltih kaikki, šiinä hän kumarti. Moršien šiitä šiinä. Noo. Šiitä vietih. Pat’vuaška še, šuojannain’i, vei hiät, muate šinne kamarih, kunne l’ienöy šinne ta šiinä. Em mie t’iijä muuta šihi.

A kuimpaš laitettih žen’ihha …?

Žen’ihhä. Ka še ol’i n’iin kun ainaki, mistä hän šillä ol’i muuta? Žen’ihäl’l’ä. N’in še i ol’i kost’uma piäl’l’ä oli. Sapokat, šabokat. Ta kel’l’ä, pantufeit n’i pantufeiloissa oltih.