Тексты
                                            
        
            Вернуться к списку
            
                    | редактировать | удалить | Создать новый
         
            | История изменений
            | Статистика            
            | ? Помощь            
        
        
        
            
            Kagrašta luajitah
         
        
        
                
        
        
        
                
                
                
                
                
                
                 
            
Информант(ы):
 
        
         
            Кондрашова Пелагея Григорьевна, 1894, Селище (S’elis’s’a), Бокситогорский р-н, Ленинградская обл.
                
    место записи: 
    Селище (S’elis’s’a), Бокситогорский р-н, Ленинградская обл.,    
г. записи: 
1967
записали: Рягоев Владимир Дмитриевич
        
                
                 
            
Источник:
 
        Образцы карельской речи. I. Говоры Республики Карелии, тихвинских и тверских карел, 1994, с. 212-213
ф/архив ИЯЛИ КарНЦ РАН: №938
        
                
        
               
        
        
    
        
                
        
            
            
            
                    
                
        Kagrašta luajitah
        
        
        карельский: собственно карельское наречие
                
Тихвинский
                
      
             - Kylvettihgo enne kagraa? 
 
 Kyl’vettih i kagrua. Kagrua toožo l’eikataa, da kagrua enämmäd vain ka hebožilla šyötä-, da viel’ä, lua-, jaahotet-, ei jaahotettu, a šurvottii mel’l’ičoissa. Šurvotaa, survotaa, šidän kakkarua paissettii, kaikki naizet koissa. Kagraista kakkarua rieht’il’öil’l’ä, vain. Blingaa, vain bl’ingaa, ku laškietaa paikku-. Paistua. Šidän ka. Paissetaa. Kummazed jiähäh, n’i što ka heboz’il šyötetää, kagralla. Kah. 
 
 - Luajittihgo teil tee talkunua? 
 
 Lua-, о, ka talkunua luajittiih. Haavotaa n’äidä kagroi, iel’l’ä kip’atkalla obar’itaa, da ka händä haavotaa kaikki. Puizešša. Hyvii haavotaa haavotaa. Šidän n’ämä, talkun k’iuguah pannaah. Šiel’ä kuivataa hyvii. A šidän ka jaahotetah, i talkuna, yl’en jo hyvät, kusnoi. Luajittii. Kaikki luajittiih. 
 
 - Luajittihgo teil jauhošta marjan keh midätah, vai ei luajittu? Marjan keh? 
 
 Marjanke? 
 
 - Tönčöidy eigo teil luajittu? 
 
 Mie tädä, mie-
 
 - Jauhuo eigo ševotettu marjanke? Eigo syödy? 
 
 Nu. Morsunke? Al’i mit’t’yönke marjanke? 
 
 - Marjanke? Mus’t’ikanke? Buolukanke? 
 
 Buolanke že, ma-, pannaa, šärvetää. Buolanke panna, šärvetää. Buolanke pannaa staaččaah. Luajitaa, ka hod’ morsuu pannah, kak že, tädä, talkunajaahua pannaa. A šidän talkunua i n’iin viel’ä šyödih, pannaa. Ken notkiesta luad’uu. A ken luad’uu n’ yl’en šagieda, krutoida. Hämmennetää. Šuolua pannaah, vettä pannaa, hämmennetää hämmennetää, hän jo šagie, šagie tuloo, što rossipnoi, ku jaahon’e. I ka muista šyödiih, kah. 
 
 - Kuimba keitetäh kagraista kiis’el’ie? Muissadgo? 
 
 I kagraista kiis’el’ie keetimmä. Ka illalla ševotamma kagrazen kiis’el’in l’igomaah. Huomnekšella hänen u-, uutamma. Rozved’imma vedyöl’l’ä. Uutamma hänen, šidän ka panemma čugunaz’eh. Kiehutamma i. Kiis’el’ie. Ka šöimmä i kiis’el’ie, luajimma. Da. Viel’ä midä? 
 
 - Viel’ä midä? Vie minä kyzyn.