Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Homa-väy
Homa-väy
карельский: собственно карельское наречие
Паданский
Elettih
ukko da akka .Mužikkoo kučuttih Homaksi .Heen šanou akalla :
– Mäne nyt siä kyndämäh , miä rubian nyt murginoo loodimah .
Akka šanou :
– Miä ka lähen , van roo kodiroovot .
I käsköy :
– Lämmitä perti .Tuošša ollah rugehet , n’e jauho ; tuošsa padazešša on kuore , pieksä voiksi , syötä kanat .Lapsi štobi̮ ei itkiis , liekuta lašta .
I läksi pellolla kyndämäh .Heen mäni pellolla da van kyndäy , a mužikka Homa van emännöičċöy : pani päčin lämbiemäh , kanoilla dyvee lykkäi da laški lattiella pertih , vällällä , kuoriat pani vakkah da kuorevakan selgäh , kätkyöstä provedi nuoran karžinah da sido d’algah , štobi̮ vois lašta liekuttoo , rugehet otti da zavodi d’auhuo .Oigiella keellä kivie pyörittäy , vazemmalla keellä ruista kiveh panou , d’allalla lašta liekuttau , a kuorevakka selläššä .Kuorevakka läikky , kuore selgee myöten valuu , Ноmа šanou :
– Emäšköiniä , midähän on selgä märgä ?
Rubei huorašta liekuttamah kätyttä , ga kätyt d’o ei liiku , duumaiččou : "Vuota siä , miä kačon , midähän kätyt ei liiku ".A kuore d’o valuu selgee myöt’en .Tuli , ga orzi , mih kätyt oli sivottu , on langennun lapšen peellä dai lapšen tappannu .Kaččou , ga kanoida pertiššä ei oo .Kušša kanat ?Ku heen on pöllässyksiassä , hieššä .Kačahti , ga kanat on mändy päččih da palettu .
– A-voi-voi , emäšköiniä , midä miä roovoin !
– šanou heen .
– Midä miä nyt akalla sänon , ku akka tulou kodih ?
Lapšen tapoin , kanat poltin , kuore mäni mooh , rugehet on d’auhomatta ...
Kačahti , ga appi tulou , d’o on pihalla .
– Lapšet , šanokkoo diedollaš , što tata da mama ollah pellolla kyndämäššä , – šano da iče nouzi lauoilla , magoondapalatilla moota .
Appi tuli da kyžyy :
– Missäbä , lapšet , ollah toottoš da moomoš ?
– Mama da tata ollah pellolla kyndämäššä .
Diedo , appiukko , rubei lapšilla gostinčoi d’agamah .
– Tämä siula , tämä siula , tämä annakkoo moomollaš , tämä annakkoo tootollaš .
Hän ku sieldä palatilda rubei kaččomah , midä appi d’agau , da vielä rodii žooli , ei van syödäis hänen gostinčoida lapšet , dai kaččuošša langei .Appi šanou :
– A-voi-voi , Homa-väy rukka , mi siula rodii ?
– Hoi , appi rukka , vet däin kodih emännöimäh , ni lapšen tapoin , kanat poltin , kaiken elokšen mänetin .
Midä miä nyt šanon akalla , ku heen tulou kodih ?
– Ноmа väy , miä tulin siuda svood’bah kuččumah .
– No tulit , ni silloin pidäy lähtie , pidäy männä moomoodaš kuččuo pellolda , – šanou lapšilla .
– Mäne hot’ siä kuču , – šanou vanhemmalla pojalla .
– Hoi , väy rukka , kunna siä lähet , ku siula on lapši kuollut , pidäy vet še mooh panna ?
– šanou appi hänellä .
– Heitä siä , lapšen panemma kartofeikuoppah , a svood’boo ei šoo piettee .
Emändä tuli pellolda .
– Ноmа , d’ogo murgina on valmis ?
– Hoi , akka rukka , lapšen tapoin , kanat poltin , kaiken elokšen hävitin , eigo roinnun murginoo , eigo midä .
– Hoi emäsköiniä , kunna siä diänet , sielä hyvin i lienöy , – šanou akka hänellä .
– Appi tuli meidä svood’boh kučumah , meilä pidäy lähtie sinne .
– Kunna myö lähemmä ?
Pidäy hot’ lapši šoottoo mooh .
– Midä siä , akka , tolkuičet , lapšen panemma kuoppah , a svood’boo ei šoo piettee .
Lapšen pandih kuoppah da lähettih svood’boh : akka root sidä , midä ukko šanou .
Mändih svood’boh , ga pidäis kyly lämmittee .Šanotah :
– Ken voinou kylyh halguo šooha ?
Ноmа šanou boikoina mužikkana :
– Miä !
Hänellä annettih yhekšikežähine ubeh .Läksi halgoh .Mäni Ноmа meččäh , kaččelieksi puuloin ladvoi myöten : "Tuošta ei liene ni midä , tuon leikkoon ".Mäni kymmenikän kelon alla : "Kunne päin miä tämän šorran ?Tuuan päin šordazin – paha tulou noštoo regeh , reen peellä šordazin – regi murenou , šorran ku miä vembelen peellä , ni kaikkieš kebiämbi tulou regeh noštoo ".Otti dai kelon hičutti , hičutti leikkai – šordi vembelellä .Mäni kaččomah , ga hebožella on d’allat puoleh da toizeh van hoorottu ."No emäšköiniä , midä miä roovoin "!
Istuoti kannon peellä da van pinnittäy itköy ibu ildazeh šoo .Koissa d’o kylyt lämmitettih , kyl’vettih dai šanotah :
– Kunna hiän Ноmа-väy viikoštu ?
Lähettih eččimäh .Tuldih , ga heen on hebožen tappanun da van kannon peellä istuu da itköy pinnittäy .
– Midä itet ?
– kyžytäh häneldä .
– Hm , hm (ei voi šanoo šuušta peeštee ), hm , hebožen tapoin ga ...
Van nyyčkyttäy .
– Heitä itendä , matkoo kodih !
Händä pandih regeh da lähettih kodih viemäh .Tuldih kodih , ga tooš pidäis rokka , liharokka , keittee svood’bovehella .A keittee pidäy ynnälline lammaš .
– Ken rubiau keittämäh lammašta ?
Ноmа boikoina mužikkana šanou tooš :
– Miä rubian !
– No rubiat , ni keitä , lihat on täššä .
Mäni keittämäh .Lihat keitti , läksi kodih matkoomah , ga koirat rubettih häneh päin haukkumah .Heen yhellä lihoo palažen , toizella toizen – lihat lykki kaikki , a koirat vielä ei heitetty haukundoo .Loppuzilla lykkäi rokan : "Nakkoo , täššä on rokat "!Da tyhdän kattilan kera tuli kodih .
– Hoi väy , missäbo on rokat ?
D’ogo lihat keitit ?
– Olgoo työ , ku koirat rubettih haukkumah , ni kaikki lihat heilä syötin da lopulla rokat annoin .
– A-voi-voi , siuda , väy , midä siä toista roovoit ?
Händä otetah da pannah tarhalla šaratukkuh .Heen därelläh pertih i tulou , ei pyzy vet , mado , šaratukušša .
– Ken lähtöy voošoo tuomah bučišta ?
Ноmа tooš šanou :
– Miä !
– No lähet , ni mäne .
Ved’orka on täššä .
Otti ved’orkan , mäni da propkan bučišta peesti , vooša ved’orkah valuu .Koirat ruvettih haukkumah häneh päin .
– Hoh , d’eretniekat !
– ottau da propkalla koiria i lykkeey .
Vooša d’o mänöy ved’orkašta peeličči , a propkoo eule , millä bučči typpie .Šormiloi čokiu .Ni millä ei heitä vooša peeličči matkondoo .A vooša d’o matkoou latetta myöt’e .Hiän kaččo , kaččo dai omahah veščan ni čökkäi bučin typpieksi .Voošan tuoja viikoštu .
Midä kummoo !Kunne miän Ноmа väyn työndänet , sielä hyvin ni dielot roitah .
Mändih kaččomah , ga Ноmа seižou bučin luona da ravajau .Ei tiijetty , midä roodoo : bučči go murendoo , van še vešča leikata (a bučišša ollah raudažet vannehet ).Otettih dai bučin i murennettih .Händä tooš šaratukkuh i mäčkättih i šanottih :
– Štobi̮ enämbi et liikkuis !
Hiän , Ноmа , noužou buiškalla (da vet ennen oldih šaupertit , a trubat niissä oldih lauoista loojitut , kohallizet ), truboo myöte kočahti lattiella : ligautti , ku noven kera tuli , andilahat dai kai siidä pertin .
– Hoi , Ноmа väy , midä siä root ?!
Otettih da pandih tooš hänen šaratukkuh i šanottih :
– Štobi̮ enämbi teeldä et liikkuis !
Heen sielä nyt viruu vaibunuona .Svood’boveh illalla myöhäššyttih , rubettih yöttämäh .Työnnettih šogia staruuha pernih heinee panomah .Ноmа pernih i mäni .Sijat levitettih , vierdih moloduhat sillä sijalla moota .Vierdih , dai Ноmа rubei sebeemäh andilašta .Naine šanou ženihällä :
– Heitä siä sebeendä .
– Ka en miä sebee .
Ноmа van sebeey .
– Ka heitä siä sebeendä !
– Ka en miä sebee !
– Davai panemma keet yhteh .
Pandih kai nellä kättä yhteh , zenihä kyzyy :
– Vielägo sebeey ?
– Ka sebeey !
– šanou andilaš .
Noštih , kai pernät riičittih – Ноmа sieldä vilahti .Tootto-appi šanou tyttärellä :
– Ku pidänöy vielä eloh dättee , ni läkkä panemma regeh da viemmä kodih , a ku ei , ni otan da panen laudoo vaš dai seičaš ammun !
Tytär šanou :
– Hoi tata rukka , elä ammu , lähemmä kodih !
Ноmа šootettih regeh da viedih kodih , dai svood’boveh läksi kodih .Svood’bo loppui , dai starỉna loppui .
Homa-väy
карельский: собственно карельское наречие
Паданский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
Зять Xoмa
русский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–