Тексты
                                            
        
            Вернуться к списку
            
                    | редактировать | удалить | Создать новый
         
            | История изменений
            | Статистика            
            | ? Помощь            
        
        
        
            
            Houkka briha 
         
        
        
                
              
        
        
    
        
        
        
             
        
        
            
            
            
                    
                
        Houkka briha 
        
        
        карельский: собственно карельское наречие
                
Толмачевский
                
      
             Elettih ennen eliässeh ukko, akka. Oli heilä houkka poiga. Läksi houkka poiga kirikköh. Kopittau, vejätäh vaštah pokonniekkua. A hiän i šanou:
 – Ana Jumala teilä ei vediä kandua ei šais’. 
 Ne perrettih houkan poijan. Tuli kodii. Muamolla šanou:
 – Oh, mama-mama, kuin miun perrettii. 
 – Midä, poigan? 
 – Läksin, pokonniekkua kannetaa. Mie i šanoin: "Anna Jumala teilä vediä kandua ei šais’". 
 – Šiula, poigan, pidi šanuo: "Večnaja pamat’". 
 Hiän läksi toizičči. Ajau suad’boveh. A hiän i šanou:
 – Večnaja pamat’. 
 Ne pl’otkilla perrettii. 
 Tuli kodii:
 – Oh, mama-mama, kuin miun perrettii. 
 – Midä, poigan? 
 – Mänin, suad’boveh ajetaa. Mie i šanoin: "Večnaja pamat’". 
 – Oh, poigan-poigan, mäne šano: "Ol’o-l’o". 
 Läksi houkka poiga, guomno palau. Hiän ravajau:
 – Ol’o-l’o. 
 Šielä keglehillä perrettii, perrettii. 
 Tuli kodii:
 – Oh, mama-mama, kuin miun perrettii. 
 – Midä, poigan? 
 – Mänin, guomno palau. Mie i šanoin: "Ol’o-l’o". 
 – Ota rengi vettä i mäne plehni. 
 Läksi houkka poiga. Mäni, mužikka tulen luadi, šigua kärvendäy. Hiän otti vejen i plehni. 
 Tuli kodii:
 – Mama-mama, tuaš kuin miun perrettii. 
 – Midä poigan? 
 – Mänin, mužikka šigua kärvendäy. Mie otin vettä i plehnin. 
 – Oh, poigan. Šiula pidi männä da i sanuo:  "Anna Jumala šezillä palazilla šiula Äijänpiänä arreštuo". 
 Läksi, hyppiäy. Mäni, mužikkane tanhuon peräššä kykyttäy. Hiän mäni da i šanou:
 – Anna Jumala šezillä muruzilla Äijänpiänä arreštuo. 
 Že mužikkane pergi, pergi. 
 Hiän tuli kodii. 
 – Oh mama-mama, kuin miun perrettii. 
 – Midä, poigan? 
 – Mänin, mužikkane tanhuon peräššä kykyttäy. Mie i šanoin: "Anna Jumala šezillä muruzilla Äijänpiänä arreštuo". 
 – Šie mäne da i pl’ohni. 
 Läksi kyliä myöten. Mäni, pappi rissinke kopittau. Hiän mäni, kuin rissillä pl’ohniu. Pappi hänen rissillä pergi, pergi da ših i tappo.