Тексты
Вернуться к списку
| редактировать | удалить | Создать новый
| История изменений
| Статистика
| ? Помощь
Houkka poiga
Houkka poiga
карельский: собственно карельское наречие
Толмачевский
Šanon mie šuarnazen.
Šuarnua-vuarnua,
Lyngiä leppiä,
Palavua šeppiä.
Elettih ennen eliässeh ukko, akka. Oli heilä kolme poigua. Kakši oldih hajukkahat, a kolmaš oli houkkane. Hyö oldih paimenissa. Paimenettii lambahie. Yhen kerran muamo työndi viemäh obiedua Ivanuška-duračkan. Paisto muamo olad’d’ua. Pani šinne maiduo, kukšinan maiduo. Pani liharokkua i työndi houkan poijan viemäh. Luzikkua pani.
Läksi viemäh. Šiä ves’ma hyvä. Kuvahane jällesti aštuu Ivanuška-duračkalla. Hiän kačahtau oigieh kädeh. Kaččou – kuvahane. Hiän i šanou:
– Šie, houkkane, midä miula jällesti kopitat? Šiula šyyvä mingo pidäy?
Ottau, luou luzikan.
Kodvazen aštuu, kačahtau – tuaš kuvahane hänellä jällesti.
– Šiula midä pidäy, houkkane? Tulet miula jällesti.
Luou padazen maijonkena.
Kodvane tuaš luou rokan, liharokan. Bronit lennetää, n’okitaa. Rebo hyppäi tuhjosta, maijot šöi.
Tuaš aštuu, purdilozen luou. Kaikki šubi luokši, luokši vakkazešta. Mäni šinne vellilöillyö. Vakkane tyhjäne, leibiä evle, olad’d’oida ev. Vellet kyžytää.
– Missä šiel ollaa?
– A ka tämä houkkane miula jällesti tulou, mie kaikki šubi hänellä i luokšin.
Vellet i šanotaa:
– Nu paimenna. Myö lähemmä nyt obiedalla.
Jäi houkka poiga paimendamaa. Kaikki lambahat tukkuzeh keräi. Šai veiččyön kormanista, kaikki šilmät heildä kaivo.
Tuldii vellet obiedalda. Lambahat tukušša. Vellet kyžytää:
– Mintän ollah lambahat tukušša?
– Hukka tuli.
– A mintäh heilä verdä tulou šilmistä?
– Bronit n’okittii.
Ka i kaikki.