Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Kaksitostu vellesty

Kaksitostu vellesty

карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский

Karjalane suarnu

Lähtiettih

kerran

kaksitostu

vellesty niityle

. Niitettih

ildassah

. Niitettyy heiniä

oli

ylen

äijy

, ga

niitettäviä vie

enämbi

jäi

. Moine

heinäkäs

kezä

ugodih

. Jiädih

yökse

.
– Ga

kuibo, vellet

, myö

muate vieremmö

? yksi

kyzyy

.
– Mugai vieremmö

, ijän

mugah

.
Virututtih heinikköh

. Dai

kerras

kahtestostu

velli

sanou

:
– Nenga

ei

ole

hyvä

. Kaikin

keskes

virutto

, minä

yksin

laijas

. Minul

roih

vilu

yöl

, a

minähäi olen

kaikis

vahnin

.
– Dai

minä

laijas

maguan

, dai

minul

roih

vilu

, a

minähäi olen

kaikis

nuorin

.
– Ei

ole

hyvä

, sanoi

kuvves

velli

.
– Paha

on

, sanoi

seiččemes

. Vierkiä

meijän

keskeh

. Sit

etto

ole

laijal

.
Ehtittih

vai

viertä

ezmäine

da

kahtestostu

kuvvenden

da

seiččemenden

keskeh

, ga

jo

toine

da

yhtestostu

ruvettih

väčkämäh

:
– Nygöi

myö

olemmo

laijas

! Meile

vilu

roih

!
Ruvettih

vaihtelemahes. Nikui

alevuo

ei

voija

. Sissäh viereteltihes

, kuni

ezmäine

da

kahtestostu

uvvessah

laijal

virutah

.
– Kuibo nenga

rodih

? Nägyy

, uvvessah

roih

vaihtellakseh

!
Juuri

sih

aigah

ugodih

susiedu

siiriči

ajamah

. Niitylpäi

kodih

. Kaččou

susiedu

– milienne

hoppu

velleksien

keskes

on

. Azetti

hevon

, astui

tyveh

. Susiedan

nähtyy vellekset

ihastuttih

.
– Mi

on

hyvä

ku

sinä

tulit

! Toinah

nevvot

meidy

, kui

pidäy

viertä

.
– Mibo rodih

?
– Ga

emmo

malta

oigieh

viertä

, ainos

kaksi

ugoditah

laijal

muate.
– Ga

täs

taki

gor’as

minä

teijät

piästän

!
Otti

susiedu

kangen

, kudamas

ymbäri

heiniä

suattoh

laijatah, da

pysti

sen

muah

.
– Vierkiä

ymbäri

, kai

jallat

kangen

puoleh

, sanoi

susiedu

dai

lähti

hieruh

yökse

.
Viertih

vellekset

. Kaikil

rodih

hyvä

! Ezmäzel on

kahtestostu

da

toine

rinnal

, kahteltostu – ezmäine

da

yhtestostu

... Niken

ei

ole

laijembaine, kaikin

ollah

keskes

!
Aijoi

huondeksel

ajau

susiedu

hieruspäi

niityle

. Kuulou

– vellekset

tuas

riijelläh

, odva

vai

ei

torata

.
– Minun

jalgu

on

! kirguu

seiččemes

.
– Kuibo on

sinun

! suutuksis

vastau kahtestostu

. – Tämä

on

minun

jalgu

!
– Ga

kačo

, minulhäi kynzi

yhtes

varbahas

on

viäräs

, sanou

seiččemes

.
– Gu

kynzi

ollou

viäräs

, se

on

minun

jalgu

! kirguu

ezmäine

. Vuottu

kolme

tagaperin

minä

kirvehel

varvastu

iškin

! Minun

on

jalgu

, andakkua

iäres

!
– Miksebo

uvvessah

riidelettö

, midäbo

juatto

? kyzyy

susiedu

.
Ga

omii

jalgoi

emmo

voi

löydiä

, vellekset

vastatah

. Piät

kaikil

ollah

erikseh

, a

jallat

kai

yhtes

tukus

. Jo

olis

aigu

ruveta

niittämäh

, a

myö

emmo

jallai

piäze

.
– Dai

täs

gor’as

autan

minä

teidy

. Virukkua

, vuotelkua vie

kodvaine

...
Meni

tuhjikkoh, leikkai

lujua

viččua

tävven

kobran

, da

gu

rubei

pergamah

velleksien

kandupiälöi

!
Kerras

pystyy

hypättih

. Eulluh

aigua

varbahii

valliččemah

, jogahizel

omat

jallat

lövvyttih

! Hypittih

kodvaine

heinikön

kasties

, ku

jallanpohjat

vilustuttas

, dai

ruvettih

niittämäh

.
Sit

enämbiä

nikonzu

ei

jiädy

vellekset

yökse

niityle

. Sanottih

: "Emmo

malta

iče

jalloinke

peril

piästä

, ken

sidä

susiedua

tiedäy

, agu

lähtöy

ajamah

tostu

tiedy

myö

."