Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | Статистика | ? Помощь
Siivekäs, pörhäkkö da razvahine
Siivekäs, pörhäkkö da razvahine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
Meččyahol lämmäs
pertizes elettih-oldih kolme vellesty : siivekäs čiučoi , pörhöpiä hiiryt da razvahine lettu .
Elettih hyö sobuh , toine tostu ei abevoittu .Jogahine omua ruaduo ruadoi , toizii avvutti .Čiučoi tuotteli kodih syömisty : jyviä pellolpäi , gribua mečäspäi , pabuu ogrodaspäi .Hiiryt halguo halgai , lettu – pudruo keitti .
Hyvin elettih .Toiči tulou čiučoi ruadoloispäi , kaivoviel pezevyy , istavuu laučale huogavumah .Sil aigua hiiryt halguo kandelou , stolua varustau , kirjoindettuloi luzikkoi lugou .A lettu päčin luo kapusturokkua keittäy , karjal suolal suoluau , kuaššua oppiu .
Istavutah stolah , toine tostu kiitetäh .
Čiučoi sanou :
– Toinah tämä on rokku , hyvä da razvahine !
Lettu vastuau :
– Minähäi olen razvahine , čukeldun padah da järilleh puaspäi hyppiän , vot rokku ongi razvahine .
Syöy čiučoi pudruo da kiittäy :
– Aiga pudro , toinah on pudro !
Hiiryt hänele vastah :
– Minä halguo tuon , hienozekse haukkailen , päččih lykkiän , hännäl tazaitan – hyvin päčis tuli palau , sendäh pudrogi on hiilavu !
– Dai minä , sanou čiučoi , olen kirmei : keriän gribua , tuon pabuu – oletto työ kylläzet !
Muga elettih hyö , toine tostu kiitettih , omua iččiegi kehuttih .
Kerran rubei čiučoi ajattelemah : "Minä päivät kai mečäs lendelen , a hyö kui ruatah ?Huondeksel čupukku päčil viruu , vaiku ildupuoleh syömisty rubieu hälizemäh .Hiiri huondeksel halguo tuou da haukkailou , a sit päčile nouzou , bokale kiändyy da maguau murginassah .A minä huondekses yössäh olen "mečästämäs ", jygiedy ruaduo ruadamas .Ei rodie nenga enämbiä "!
Tavassah čiučoi rubei jalgoi taputtelemah , siibilöi viuhkuttelemah , kirguu :
– Kerras huomei ruavot vaihtammo !
Ellendetäh lettu da hiiryt , ku nimidä et rua , dai mendih myödäh .
Tossupiän huondeksel lettu lähti meččäh , čiučoi halguo halguomah , hiiryt – syömisty keittämäh .
Vieri lettu meččäh .Vieröy tiedy myöte da pajattau :
Prig-skok ,
Prig-skok ,
Olen razvahine bokku ...
Vieröy häi , a hänele vastah Kettu Rebolaine :
– Kunnebo , lettuine , nenga kiirehtät ?
– Mečästämäh .
– A mittustubo sinä , lettuine , pajostu pajatat ?
Lettu rubei hyppimäh da pajostu huikkuamah :
Prig-skok ,
Prig-skok ,
Olen razvahine bokku …
– Hyvin pajatat , sanou Kettu Rebolaine , iče lähembä eistyy . – Prig-skok , sanot ?
Sit ku hyppiäy , ku furskau , ku purouhäi letun bokas – am !
A lettu kirguu :
– Piästä minuu , reboi , korbimeččih , gribah , pabuh – mečästämäh !
Reboi hänele vastuau :
– En päistä , minä sinun syön !
Lettu pergihes-pergihes , odva piäzi – bokku reboin hambahih jäi , kodih päi juoksi !
A kois mittustu kummua on !
Rubei hiiryt rokkua keittämäh : midä vai ei pane , a rokku ei ole razvahine , ei olla hyvä , ei olla voihine !
– Kuibo , duumaiččou , – lettu kapusturokkua keitti ? A , häi padazeh čukelduu da nouzou järilleh , rodieu rokku razvahine !
Muga hyppäi hiiryt padah .Keittävyi , poltihes , odva piäzi !Istuihes hiirine laučale da itköy .
A čiučoi halguo vedeli , toi kylläkse da rubei n’okkimah , pienikse lastuloikse katkailemah .N’okki häi , n’okki , n’okku viäräh meni .Istuihes pengerele da kyynälet silmis ruvettih valumah .
Juoksi lettu koilluo , nägöy : čiučoi istuu pengerel , itköy , n’okku viäräh on mennyh .Juoksi lettu pertih : istuu hiirine laučal , turki poltettu , händäine särizöy .
Konzu nähtih hiiryt da čiučoi , ku letul on bokku syödy , vie enämbäl itkuh puhkettih .
Täs lettu sanougi :
– Nenga ainos rodieu , konzu toine tostu moittiu , omua ruaduo ei tahto ruadua .
Čiučoi huigevuttu laučan uale peityi .
Et nimidä rua , itkiettih-tuskittih da ruvettih elämäh endizeh tabah : čiučoi syömisty hommuau , hiiryt halguo halguou , lettu pudruo da rokkua keittäy .
Mugai nygöi eletäh , priädniekköi syvväh , metty juvvah , meidy teijänke musteltah .
Siivekäs, pörhäkkö da razvahine
карельский: ливвиковское наречие
Новописьменный ливвиковский
–
–
–
–
–
–
–
–
–