Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
Harakkastarina
Harakkastarina
карельский: собственно карельское наречие
Ухтинский
Čuarilla
oli kolme tytärtä ta yksi poika .Čuari ta čuarin akka kuollah .Hyö kuolintauvissah šanotah pojaileh , jotta "elä ota akkua ", ta tyttärella , jotta "elä ota ukkuo , kun on millä elyä ".
Heilä on yksi vahha ukko palvelija .Šillä oli nimi Ušköllini Jušši , joka taluo ohjasi .Hyö elettih šiinä vähäni aikua , ta heilä oli myöš palvelušväkie ta oli yksı kamaripiika .Piika rupei pölyjä pyyhkimäh lapšien kamarista ta avasi ikkunan .Ikkunašta lenši šišäh harakka ta muuttu miehekši .No hyö šiinä hämmäšty , jotta mikä nyt ihme , kun harakka lenši ta miehekši muuttu .Niin i käšettih vierašta istumah , niinkun ainaki .Ja vieraš istuutu ta alko kos’s’uo ınoršiemekšeh vanhinta tytärtä .Velleh ta toiset sisaret šanottih jotta kun vanhemmat kuoli , ni hyö ei käšetty männä naimisih .No mieš šano tyttärellä , jotta "kun et tule miula ta että anna , nin šuanko olla vaikka yötä "?Hyö šanottih , jotta "kyllä šie yötä šuat olla , vain ei tytärtä anneta ".Šyötettih , juotettih vieraš ta käšettih muata .Huomenekšella noušou piika , keittäy čaijut ta ajau tyttärie ta poikie šyömäh ta juomah .Mänöy vanhempua tytärtä kuččumah , ta šitä ei ole ni missä !Eikä ole vierašta .Harakka oli vienyn vanhemman tyttären .Nyt toiset tyttäret ta pojat piätti , jotta pölyjä pyyhkiessä ei šua konšana avata ikkunua .
Šiitä päiväštä , kuin vanhin tytär katosi , kulu vuosi .Piika tuaš pikkusen lonkasi ikkunua , jotta šormi välih mänöv , kun rupei pölyjä pyyhkimäh .Harakka tuaš lenti ravošta pirttih .Ja tuaš muuttu miehekši , niinku viimeki vuotena .Poika ta tyttäret hätäyvyttih , jotta tuaš še tuli tytärtä viemäh .Harakka alko kos’s’uo keškimmäistä tytärtä .Hyö vaššatah , jotta "ei anneta , kun meiltä viime vuonna harakka vei vanhemman tyttären ".Niin vieraš pyrki yökši .Hänet šyötettih , juotettih , muata häntä pantih .Piika noušou huomenekšella .Ei ole vierašta eikä keškimmäistä tytärtä .Piika noššattau kaiken talonväjen .No tytär on katon ta vieraš on katon .Heilä on paha mieleštä , kun sisär kato .Piikua varotetah , jotta "olkah vaikka kuin pakšu pöly , nin jotta vain et enämpyä avuais ikkunua ".Sisär ta velli ollah pahoillah , kun hyö jiätih kahen .
Vuuven kuluttuo , kun on kaunis kešä , piika tuaš rupieu pyyhkimäh pölyjä ta avuau ikkunua šen verran , jotta kärpäne ravošta mahtuu .Šiitä ravošta lentäy harakka ta muuttuu miehekši .Še rupieu kos’s’omah nuorinta tytärtä .Velli šiäntyy harakan piällä ta šanou , jotta "nyt šuat lähtie pois ".Še ei lähten .(Velli luulou , jotta še on šama harakka , mikä vei muutki sisarukšet ta nyt tuli viimestä ottamah ).
Vieraš ei lähten pois .Šiihi hiän yökši jäi .Piika noušou huomenekšella .Nuorin tytär on katon .Ne mäni männeššäh .Niitä ei kuulu , ei nävy .Velli jäi yksinäh ikävöimäh .
Muutamana päivänä še poika kävelöy kaikki čuarin huonehet ta palatsit , mitä on .Hiän näköy yheššä huonehešša avuamen reijän .Avuanta ei mistänä löyvvä .Tiettäy šepäššä avuamen , jotta šaisi oven auki .Poika avuau oven .Šielä on aivan tyhjä pikkaraini huone .Ei ole muuta kuin pal’l’ahat šeinät ta pieni ikkuna .Poika ajattelou : "Mitä tuaštaki on lukittu , kun on aivan pal’l’ahat šeinät ", – ta läksi pois šiitä huonehešta .Kaččou – oven piällä on pikkaraini tilkku .Ottau ta kohottau šitä tilkkupalua .Šielä on valokuva .Hiän kun näki šen valokuvan , nin šilloin kuatu šelälläh .Še oli niin kaunis .Valokuvan toisella puolella oli kirjutettu : "Marija prekrasnoi devuška ".Poika kaččo tarkkaseh šen valokuvan , jätti oven piällä paikallah šen .Šanou uškollisella palvelijalla :
– Miun šiitä Marija prekrasnoi devuškašta pitäy šuaha moršien .
Ukko šanou :
– Šie et šitä šua .Ennen tuattoš oli viittä viisahampi , kuutta kuulusampi , ta šekänä ei šuanun .Šiun ei ole ni yrittämistä .
No poika piätti , jotta kyllä hiän lähtöy eččimäh šitä .
Niin hiän nousi heposella šelkäh ta läksi ajamah .Ukon kanšša oli tehty šopimuš kahen totistajan aikana , jotta još čuarin poika ei tule kolmeh vuoteh takasin , niin ukko šuau olla kaiken omistaja .
Poika ajo päivän iltah ašti .On talo tien viereššä , kukon kannukšilla šeisou .Poika alko šanuo :
– Talosen-malosen , myöštayhy maloštauhu , matkamiehen yöšijakši , viluhisen lämpimäkši .
Talo ei pyöri enämpi , pysähty paikalla .Poika mänöy taloh .Akka on pirtissä .Nenälläh orresta piäličči tulihiilie liikuttelou päčissä .
Akka šanou :
– Tulipahan venyähen vertä šyyväkšeni , juuvvakšeni , partahani pannakšeni !
Poika vaštuau :
– Mi on miušta šyötäväkši : kopra luita , lusikka verta .Mi on lihua , še on luina , mi on verta , še on vetenä .
– Onnakko olet nuorimman sisäreni poika , kun olet niin ošava pakinoissaš ?
Poika vaštuau :
– Olen , tätiseni .
Akka kyšyy vierahalta šanomie .
– Mihin , poikan , olet mänöššä ?
– Olen , tätiseni , eččimäššä šemmoista Marija prekrasnoita devuškua moršiemekšeni .
Akka vaštuau :
– Tiijän .Paljo šinne on männehie , vähä pois tullehie .
Šyöttäy , juottau pojan .Pitäy hänet yötä .Heponi tallih pannah .Poika makuau yön .Täti noššattau murkinalla pojan .Šanou täti pojalla :
– Mie , poikan , annan šiula teräškapie-heposen , jätä omaš tähä .Še teräškapie-heponi šiun šuattau .
Akka antau pojalla heposen , millä on kynnet niinkun kissalla .Šanou :
– Kun täštä nyt päivän ajat , niin tulou kallivo , viittäkymmentä šyltä korkie , niinkun šeinä noušou .Lyö hevoista ruošalla , niin se hyppyäy ta piäšöy vuaran piällä .
Poika ajo päivän iltah ašti .Tuli šemmoni kallivo .Poika kaččou – kauhie on kallivo , mitenhän tuonne piäšöy ?Löi ruošalla poika hevoista .Heponi hyppäsi , alko krapaštua ta niin še piäsi šinne ylöš kallivon piällä .
Kaččou – šuuri talo on , vaškini tarha .Kolme piikua pyyhkiy kolikoilla talon pihua .Piijat kačahettih ta šanotah :
– No mitä ihmettä nyt tuli , kun ei ole ni konša ketänä tiälä käynyn ?
Piijat ruvettih huutamah :
– Hoi emäntä , velleš tuli !
Šielä oli emäntänä pojan vanhin sisär .Harakka hänen toi tänne .Emäntä šanou :
– Miun vellen luita ei tänne ole korppi kantan .
Kačahtau ikkunašta :
– Miun velli !– Та niin ikkunašta hyppyäy kohaštah vellelläh vaštah :
– Miten šie , vellen , tänne piäsit , mihi vain linnut lennetäh ?
Poika vaštuau sisärelläh :
– Piäsijä piašöy , kun lähtöy eččimäh .
Sisär viey vellen pirttih .Šyöttäy , juottau .Poika kyšyy :
– A missä harakka on ?
Sisär vaštuau :
– Alailmoilla lentelömäššä .
Juuri šiih šamah pakinah lentäy harakka ta muuttuu miehekši .Harakka šanou :
– Terveh , mistä piäsit ta millä piäsit tänne ?..Nyt šiun pitäy olla tiälä kolme kuukautta meilä vierahana .
Poika vaštuau harakalla :
– En jouva mie niin pitältä olemah .Olen luatin kolmen vuuvven šopimukšen .Još viivyn , nin miulta talo mänöy .
Harakka šanou :
– Mitä vaššen olet lähten niin vähäkši aikua ?
Poika vaštuau harakalla :
– Sisärijäni eččimäh , ta toini asie : Marija prekrasnoita devuškua moršiemekšeni šuahuštamah .
Harakka remahti nakramah .Kaikki häntä halkei harakalta .
– Meitä on , – harakka šanou , – kolme velleštä .
Kaikki olemma šiivinlentäjät , a šie , jaloinjuokšija , elä ni yritä , kun myö šiivin-lentäjät emmä ole šuanun .
No kolme kuukautta kulu .Hauška oli olla šielä , jotta poika ei luullun vielä niin paljon aikua mänövänkänä .Harakka šanou pojalla :
– No nyt mäne , jo aikaš mäni .
Poika jättäy hyväštit harakka-vävyllä ta sisärelläh .Harakka šanou , jotta "nyt tulou vaštah šata šyltä šuuri kallivo .Nin kun voinet šen yli piäššä , šielä on keškimmäini sisäreš ".
Ajo päivän tuaš poika iltah šuahe .Piäsi šiihe kallivon viereh .Kaččou poika : "Kauhie on kallivo , mitein voinen piäššä "?Jo hevostah poika tuaš ruošalla löi .Še alko noušša krapaštua .Nousi , nousi krapašti .Ei enämpyä kynnet pisy , kirpuou .No piäsi kumminki kallivon piällä .
Kuuši piikua pyyhkiy pihua .Hopieni on talo , hopieset kaikki portahat .Kačahettih piijat tuakšeh päin ta huuvetah :
– Emäntä , velleš tuli !
Emäntä šanou :
– Ei ni korppi ole kantan miun vellen luita tänne .
Hiän kaččomah : ta velli i oli !Hyppyäy kohaštah ikkunašta vellelläh kaklah :
– A millä , veikkon , piäsit tänne ?
Velli šanou , jotta "täti anto miula šemmosen heposen , jotta še on piäššyn näijen kallivojen piällä ".
Sisär viey velleh pirttih , šyöttäy , juottau .Poika kyšyy :
– Missä harakka on ?
Sisär šanou :
– Alailmoilla lentelöy .
Harakka lenti šiih pakinah pinttih ta muuttu miehekši .Kättelöy vierašta .Harakka kyšyy :
– Mitein olet tänne piäššyn ?..Nyt šiun pitäy olla meilä vierahana kuuši kuukautta .
Čuarin poika šanou :
– En voi olla niin kauvan .Miula on šopimuš ei olla enämpyä kolmie vuotta .
Harakka kyšyy :
– Miksi läksit niin vähäkši aikua ?
Poika vaštuau :
– Muarie prekrasnoita devuškua moršiemekšeni eččimäh .
Harakka remahti nakramah , kaikki häntä halkei .Harakka šanou :
– Mie šiivillä olen lentän , en ole šuanun .A šie , tyhmä poika , elä ni yritä .
Poika ei ni iče tiijä , kuin huvašša mänöy aika .Mäni kuuši kuukautta .Harakka šanou :
– Nyt , niälämieš , šuat lähtie , jo on kuuši kuukautta kulun .Nyt kun lähet ajamah , tulou vaštah šatua viittäkymmentä šyltä korkie kallivo .Šielä on kultani talo ja šiinä emäntänä šiun nuorin sisär .
Čuarin poika läksi ajamah .Ajo päivän iltah ašti .Piäsi šen kallivon viereh .Kaččelou , kummaštelou šiinä : "Mitein voinen piäššä tuon kallivon piällä , kun on puolitaivahašša korkevuš ".Löi poika ruošalla hevoistah .Še läksi krapaštamah šinne kallivon piällä .Ei voi enämpi heponi noušša .Kaikki jo šen kynnet katkielou .Vain piäšöy še kumminki kallivon piällä .
Yhekšän piikua pihua pyyhkiy , kultani talo on , kultaset portahat .
Piijat kaččomah rapauhuttih ta karjutah :
– Hoi emäntä , velleš tuli !
Emäntä šanou :
– Ei miun vellen luita ni korppi tänne kanna .
Kačahtau ikkunah – nin velli on !Hyppyäy šuorah ikkunašta vellelläh kaklah ta itköy .Šanou sisär :
– Millä konštilla nyt , veikkon , piäsit tänne ?
Poika šanou :
– Täti anto šemmosen heposen , jotta šillä mie tulin .
Viey pirttih sisär velleh .Šyöttäy ta juottau .Poika kyšyy , missä harakka-vävy .Sisär vaštuau :
– Alailmoilla lentelöy .
Ei keritä pakinan loppuh , kun tuaš harakka viuhahtau pirttih ta muuttuu miehekši .
– Viėraško on , – šanou , – meilä tullun ?
– Kättelöy ta kyšyy : Miten piäsit ta millä ?
Harakka šanou , jotta "siun pitäy olla vierahana meilä yhekšän kuukautta ".
Poika šanou :
– En mie jouvva olemah niin kauan .Miulta mänöy koko talo ta valtakunta .Läksin sisärtäni eččimäh ta Marija prekrasnoi devuškua moršiemekšeni kos’s’omah .
Harakka remahtau nakramah , ta häntä häneltä halkei .
Niin pijan kulu yhekšän kuukautta , jotta poika ei ni huomannun , kuin ruttoh še mäni .Harakka šanou :
– Nyt mäne , jo kulu yhekšän kuukautta .
Poika lähtöy , hyväšti jättelöy .Lähtiessä šanotah :
– Et šie Marija prekrasnoi devuškua šua , kun emmä myö , šiivinlentäjät , ole šuanun .
Poika ajo päivän iltah ašti .Tien viereššä on rautani talo .Mänöy taloh .Akka on šuuri , kielelläh leipyä luou kiukuah .(On akalla enämpi šuurutta kuin meilä )!
– Tuli , – šanou , – venyähen verta šyyvväkšeni , juuvvakšeni , partahani pannakšeni .
– Elä , tätisen .
Ei miušša ole šyötävyä eikä juotavua .
– Onnakko olet nuoremman sisäreni poika , kun olet niin ošava pakinoissaš .
Akka šyöttäy , juottau pojan , kyšyy kuulumiset :
– Minne , poikan , matkuat ?
Poika šanou :
– Marija prekrasnoi devuškua mänen moršiemekšeni eččimäh .Etkö tiijä , miten šen šaisin ?
Akka šanou :
– Ei ole linnut piäšty Marija prekrasnoin devuškan luo .Miten šie , ukko rukka , piäššet .Nyt kun päivän ajat , on päivähykšen piäššä noita-akka .Šie rupie šillä töihe .Hiän panou heposie paimentamah .Elä šano , jotta šie mänet Marija prekrasnoi devuškua eččimäh .Šano , jotta työtä-ruokua eččimäh läksin .Hiän ottau šiut heposien paimenekše koko kešäkše .Šillä akalla on hyvin paharaiska heponi .Još hiän šiula palkkua tariččou , nin elä šuoššu mihinkänä muuhu , kuin šiihe heposeh .Še šiula ohjeita antau , miten šaisit Marija prekrasnoi devuškan moršiemekši .
Niin hiän läksi šiitä tätih luota ajamah .Niin tuli talo , kun ajo päivän tuaš .Mänöy taloh .Talošša on vihasen näkön' emäntä .Kyšyy akka :
– Minne matkuat , minne matan piet , prihaččuine ?
– Läksin työtä-ruokua eččimäh .
Akka šanou :
– Miula on työtä ta ruokua , rupie heposie paimentamah .Miula on kolmešatua hevoista .
Poika rupei šiihe paimenekši .hänellä annettih kolmešatua hevoista ta käšettih kolme kuukautta mečäššä paimentua .Poika hoiti niinkun täti oli neuvon , pahua hevoista hyvin .Kolmen kuukauven piäštä poika tulou taloh .Heposet oli oikein lihavat , kaunehet ta hyvin pietyt .Paimen on kolme päivyä vielä talošša .Emäntä tariččou palkkua .Šanou :
– Ota mitä tahot , ota kultua , ota hopeita .
Poika šanou :
– Rahua miula ei pie .Anna miula pahačaini heponi .
Akka šanou :
– Šitä hevoista mie en anna , ennen annan kaikki kolmešatua hevoista , ennen kuin šen yhen .
Та niin poika pissälti lakkih piähä :
– Et anna , nin pie kaikki !
Akka juokšou jälkeh :
– Ota , ota , roisto , še heponi !
Poika otti pahan heposen .Akka šanou :
– Tulou še kuitenki jälelläh .
Heponi rupieu pakajamah , šanou :
– Šie pie lujašti šuiččie , jotta ei hiän šua jälelläh milma .
Poika läksi ajamah , ei antan šuiččie akalla .Ajettih kotvan .Tuli linna .Heponi pakajau , šanou :
– Täššä , tällä linnalla on rajašuutari .Kyšy rajašuutarilta , jotta šuauko hiän neuluo šemmosen kotkan , mikä lentäy šinne , mihi ajattelet .Nin še kotka mänöy Marija prekrasnoi devuškan luokše .
Poika jättäy heposen peltojen perillä , iče lähtöy kaupunkilla .Poika mänöy šiihi rajašuutariħ .Šanou šuutarilla :
– Etkö ošua šemmoista kotkua neuluo , millä henki tulou , ta mänöy šinne , minne iče ajattelet ?
Šuutari šanou :
– Šuatan mie , olen mie neulon šemmosie .Vain še makšau äijän – kakšitoista rupl’ua .Kahen netälin piäštä tule käymäh .
Poika ei voinun olla kun kakši päivyä , ei voinun enämpi keštyä ta mäni šuutarih .Šuutari šanoki , jotta valmis on .Poika makšo monta tuhatta rupl’ua , vaikka šuutari pyyši kahtatoista .Poika kun niin hyvin makšo , niin šuutari puhalti kotkah henken .Šuutari šanou pojalla :
– Ajattele nyt , mihi pitäis männä .
Poika istuutu kotkalla šelkäh ta ajatteli , jotta "nyt Marija prekrasnoi devuškan luokše lennä ".
Kotka lenti kolmiekymmentä kilometrie pitkän kallivon šiämeh .Šielä oli šuuret kaunehet huonehet .Avautu ovet .Čuarin poika mäni šisällä .Viimesen oven kun avasi , nin šielä še neičyt istu .Še oli niin kaunis , jotta poika pyörty kynnykšellä .Nahkašta läpi lihat näky neiččyöllä , lihašta läpi luut , luista läpi ytimet – niin oli kaunis .Poika tointu .Neičyt otti hänet hyvin vaštah , kyšy :
– Ken olet ta mistä olet ?
Poika šanou , jotta "šilma olen eččin niin pitän aikua ".
Tytär šanou :
– Täššä olen : mie šiun , šie miun .
Marija prekrasnoi devuška pani pojan erityiseh huoneheh , missä ei ni ken käynyn .Šano palvelijalla , jotta "tuo ruokua kakši vertua enämpi , kuin ennen .Mie niin paljo šyön ".Eikä šano , jotta hänellä on šulhani .Šitä ihmetelläh , jotta mintäh niin paljon Marija prekrasnoi devuška šyöy .
Marija prekrasnoi devuška oli čuarin tytär .Häntä ei voitu ihmisien šeuroissa pityä , šillä hiän oli niin kaunis , jotta monet hänen kaunehuoštah kuoli .
Niin še poika oli šielä kallivošša , min verran lienöy ollunki .Hauškašti šielä kulu aika .Marija prekrasnoi devuška šanou :
– Mäne nyt pois .Jo on aika lähtie , muiten taloš mänöy .Mie tulen jälkeh , konša aika tulou .
Poika nousi kotkalla šelkäh , jätti hyväšti Marija prekrasnoi devuškalla .Lenti kotkalla omah valtakuntah , omilla čuarin pihoilla .Šielä oli pihalla jo še paha heponi .Marija prekrasnoi devuška oli jo vuottamašša pojan kanšša .Hiän oli tullun vielä rutompah šillä heposella , kuin čuarin poika kotkalla .
Uškollini Jušši tulou vaštah ottamah .Ei ollun enämpyä kuin kolme minuuttie , kun šopimuš olis männyn umpeh , ta talo ta koko valtakunta olis männyn .Nyt čuarin poika šai oman talon ta valtakunnan , šekä Marija prekrasnoi devuškan , ta vielä pojan ta heposen .Taloh jäi vielä uškollini Jušši , ta niin eletäh tänäki piänä , kun ei liene kuoltu .
Harakkastarina
карельский: собственно карельское наречие
Ухтинский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
Сказка о сороках
русский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–