ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь

Juduakka

Juduakka

карельский: собственно карельское наречие
Толмачевский
Elettih ukko da akka. A akka oli ilman, paha akka, nagoli judai, i judai, i judai, i judai. Nagoli, midä mužikka, ukko, ruadau, hänellä nagoli pahoin.
No yhen keeran läksi mužikka gribah meččäh i löydi äijän-äijän gribua. I toi gribua značitten i löydi šuuren-šuuren hauvan. I šanou:
No kuin bi miula šezistä akašta nyttena tädä, izbuaviečie?
Ka, – šanou, – nyt mie hänen sčas muanitan!
Šežen hauvan piällä pani havuo, pani, pani, pani, pani. Šinne havuloih pani gribua män tiijä min. Tuli kodih griboinke. Akka i šanou:
O-o-o!
Toit min äijän gribua!
A kuin jäi meččäh, män tiijä min vielä. Ei šuanun miula taššie.
O-o-o! Ka olet! Ka olettena, ei šuanun vielä hot’ mih kerätä da tuvva gribua.
Niin, aššu, – šanou, – miunke yheššä! I kahen keššä i tuomma äijän gribua!
Nu aššu!
Nu i lähtei toispiänä meččäh, a ukko nagoli hil’l’akkazeh, hil’l’akkazeh akkua vedäy haudah päin. Akka kuin dogadi gribua män tiijä min, oi kuin läksi boikko-boikko keriämäh šenie griboida. A mäni havuloin piällä da i haudah i bul’ahti. Haudah bul’ahti, mužikka risti šilmät da i tuli kodih.
Eläy, eläy, eläy, eläy, eläy hiän da i šanou:
Oi, nuko lähen hot’ kačon, kuin akka šielä hauvašša eläy, ongo elošša, ali evle?

Nu, otti nuoran pitän, šido tämän kiven i laški šinne. Laški haudah šežen kiven i rubei šielä bul’auttamah. Bul’autti, bul’autti. O, kaččou, što jygiene nuora. Rubei noštamah. Nošti, nošti, nošti, nošti. O-o-o-o! Šiinä šarvettena! Oi, ukko pölläšty, viškai šene nuoran šeže järelläh haudah!
Šiidä duumaiččou:
Nuko uutta pruubuičen kaččuo, što za šielä on žiivatta šarviloinke.

Nošti, nošti, a šielä čorta. I čortan i nošti. Čortan nošti, a čorta i šanou:
Oi, ka šuuret šiula spassibottena, kuin šie miun viiručiit, kuin šie miun piäššiit šezistä juduakašta.
Kaččokkua! Elin, elin hauvašša ylen hil’l’akkazeh, hyvin eliin. Niin mistä šeže akka miun luoh tuli, mistä pojaviečči? Nimityttä eländiä miula ei ole. Elä vain milma järelläh lašše šinne haudah!
Nu mužikalla lieni čortua žuali, muissutti, kuin iče akanke eli. I otti čortan kodih. I ka ruvettih čortanke elämäh, a akka jäi haudah.