Texts

Return to review | Return to list

Kolme kosua ta hukka

history

February 28, 2020 in 12:44 Нина Шибанова

• changed the text
  Ranškalaini starina Kolme kosua lähettih jarmankalla. Matka oli vesselä, hyö hypittih, nakrettih ta laulettih. Vanha hukka jo loittuota näki kosat ta peittäyty penšahikkoh tien viereh. – Šeisokkua! karju hukka. – Mitä šiula, vanha hukka? – Mussikka, mie šiut šyön! – Elä šyö milma, šyö Lumikki! – Lumikki, mie šiut šyön! – Elä šyö milma, šyö Ruško! – Ruško, mie šiut šyön! – Elä šyö meitä! Myö vet aššumma jarmankalla, šielä myyvväh makeita priänikköjä, myö oššamma niitä enemmän ta annamma šiula makeimmat! – No, hyvä! Ka kiirehtikkyä, šentäh kun mie olen oikein näläššä. Ka kun unohtanetta, niin mie teijät kaikki šyön – Mussikan, Lumikin ta Ruškon niise. – No, no! Hyväšti, vanha hukka! – Hyväšti! Kosat lähettih ielläh ta tultih kaupunkih. Hyö heti juoštih jarmankalla, oššettih šieltä priänikköjä ta karamellija, kuni kukkaroissa riitti rahua. Koko matan kosat niin ahnehešti jyršittih karamellija ta priänikköjä, jotta konša vanha hukka kyšy omua ošuah, heilä ei enämpi mitänä ollun. – No, missäpä ollah miun priänikät? kyšy hukka. – Ka elä šie kehtua, myö vet jättimä šiula priänikköjä, ka matalla kaikki kavottima! – Mussikka, mie šiut šyön! – Elä šyö milma, šyö Lumikki! – Lumikki, mie šiut šyön! – Elä šyö milma, šyö Ruško! – Ruško, mie šiut šyön! – Elä vielä, enšin mäne meččäh ta keryä meilä pähkinöjä! – No, hyvä! Heti keryän! Ka konša tulen jälelläh, šyön teijät! Šillä aikua Mussikka, Lumikki ta Ruško ei issuttu kiät rississä. Kiirehen kautti hyö rakennettih ičelläh pieni talo. Šiitä šytytettih tuli kiukuašša ta ruvettih vuottamah. – Kop-kop! koputti hukka. – Nouše truvan kautti, myö kavottima avuamen! Vanha hukka nousi katolla, tunkeutu trupah ta šielä palo. A vesselät kosat myöššyttih kotih vanhempieh luo.
• created the author of the source: Kiänti Maikki Spitsina
• changed the pages of the source
  from 6
  to 6-7

February 28, 2020 in 12:41 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Ranškalaini starina Kolme kosua lähettih jarmankalla. Matka oli vesselä, hyö hypittih, nakrettih ta laulettih. Vanha hukka jo loittuota näki kosat ta peittäyty penšahikkoh tien viereh. – Šeisokkua! karju hukka. – Mitä šiula, vanha hukka? – Mussikka, mie šiut šyön! – Elä šyö milma, šyö Lumikki! – Lumikki, mie šiut šyön! – Elä šyö milma, šyö Ruško! – Ruško, mie šiut šyön! – Elä šyö meitä! Myö vet aššumma jarmankalla, šielä myyvväh makeita priänikköjä, myö oššamma niitä enemmän ta annamma šiula makeimmat! – No, hyvä! Ka kiirehtikkyä, šentäh kun mie olen oikein näläššä. Ka kun unohtanetta, niin mie teijät kaikki šyön – Mussikan, Lumikin ta Ruškon niise. – No, no! Hyväšti, vanha hukka! – Hyväšti! Kosat lähettih ielläh ta tultih kaupunkih. Hyö heti juoštih jarmankalla, oššettih šieltä priänikköjä ta karamellija, kuni kukkaroissa riitti rahua. Koko matan kosat niin ahnehešti jyršittih karamellija ta priänikköjä, jotta konša vanha hukka kyšy omua ošuah, heilä ei enämpi mitänä ollun.