Тексты
Вернуться к списку | редактировать | удалить | Создать новый | История изменений | Статистика | ? Помощь
«Nenä halki – šuolua šiämeh»
«Nenä halki – šuolua šiämeh»
карельский: собственно карельское наречие
Ухтинский
Oli
enneh ukko ta akka , heilä kolme poikua .Hyö ku oltih köyhät , ni vanhin poika šanou :
– Tuatto , muamo prostiet , plahosloviet milma čuarih kasakakše .
Vanhemmat šanotah :
– Hospoti prostikkah , mäne !
Poika mänöy čuarin pihalla , kaččelou kellisteliytyy ikkunoihi .Čuari pistäy piäh ikkunašta .Kyšyy pojalta :
– Mitä kaččelet , poika ?
Poika šanou :
– Työtä-ruokua ečin .Eikö čuari-kormeličalla olle mitä työtä ?
Čuari šanou :
– Tule meilä pirttih , meilä on työtä i ruokua !Kun voinet tänä yönä varteija miun tyttären , jotta minne tytär käyt , nin šuat šata rupl’ua .
Čuari panou pojan tyttären huoneheh oven tua šeisomah ta varteimah , jotta minne še tytär mänöy .Tytär šolahti ikkunašta i mäni männeššäh .Poika ei tietän ni mitänä .Čuari kyšyy pojalta :
– Tiijätkö , missä kävi ?
Poika šanou :
– En tiijä , ovi ei liikkun .
Čuari šanou :
– Kun et tiijä , nin et ni palkkua šua .
Halkai pojalta nenän , šuolua pisti välih ta šanou :
– Mäne , kušta tulit !
Poika mänöy itkien kotih , kun nenä on halki ta šuolua šiämeššä .
Keškimäini poika šanou :
– Vuota , kun mie lähen čuarih kasakakše , käytkö miula niin pahoin .
Mänöy čuarih ta kyšyy :
– Onko työtä ta ruokua , čuari-kormelicča ?
Čuari šanou :
– On meilä työtä ta ruokua .Kun voinet varteija miun tyttären tämän yön aikana , jotta mihin hiän käyt , nin šuat šata rupl’ua .
Poika šanou :
– No , kuottelen mie .
Tai pannah hänet varteimah čuarin tyttären oven tuakše . Poika uinoi oven tuakše .Čuarin tytär šolahti ikkunašta .Kävi , missä hänen oli käytävä , ta tuli jälelläh .
Huomenekšella čuari kyšyy :
– Tiesitkö , missä tytär kävi ?
– En tiijä , kun ei ovi liikahtan .
– No kun et tiijä , et ni palkkua šua .
Mäne kotihis .
Čuari häneltä nenän halkai ta šuolua šiämeh .
Šanou kolmaš poika , Tuhkimuš :
– Antakkua kun mie lähen čuarih kasakakše .
Tuattoh ta muamoh šanotah :
– Kun ei paremmatkana ošattu olla kasakkana , nenäh vain mänetettih , nin šinne ei ole šilma tarvis .Vain kun tahtonet , nin mäne .
Tuhkimuš läksi pyrkimäh kasakakše .
Kuuntelou tien viereššä , kun kakši näkymätöintä riijelläh .Riita kuuluu , vain nävy ei .
Tuhkimuš kyšyy :
Mitä työ riitelettä , kun että šovi ?
Sanotah :
– Meilä kun jäi tuatto-rukašta šemmoni lakki , jotta kunп piähä pissämmä , nin ei niä ni ken .Nyt šitä riitelemmä , jotta kumpi še šen šuau .Etkö , veikkon , suuti – kumpasella še joutuu .
Tuhkimukšella annettih käteh lakki .Paikalla ilmeštyy kakši mieštä .Tuhkimuš šanou :
– Mie luon kiven ilmah : kumpi šen šuau enšimäkše kiini , še i šuau lakin .
Tuhkimuš loi kiven ilmah , iče pisti lakin piäh ta mäni männeššäh .Häntä ei enämpyä ni nähty .Tullah miehet šiihi paikkah , mistä lähettih juokšomah kivie tavottamah .Ei ni ole lakkie – še mäni .Miehet šanotah :
– No hyvä oli , kun vei meiltä šen lakin , jotta myö piäsimä riitelömäštä .
Jo Tuhkimuš mänöy čuarih .Lakkih pissälti kormanoh , jotta čuari näkis häntä .Čuari kyšyy :
– Mitä kävelet , poika , tiälä ?
Tuhkimuš šanou :
– Työtä-ruokua eččimäššä .
Čuari šanou :
– Meilä on työtä ta ruokua .Kun voinet varteija miun tytärtä tänä yönä , jotta missä hiän käyt , nin šuat šata rupl’ua .Kun mänet tyttären oven tua , nin elä uinuo oven tua , jotta niät , konša hiän lähtöy .
Tuhkimuš šanou :
– Mie oven tuakše en rupie varteiččemah .Čuarissa on monta ovie ta ikkunua .Šiih huoneheh pitäy piässä , missä on tytär .
Čuari šanou :
– Ei še tytär piäššä šiih huoneheh , missä on iče , vain kun voinet väkeh piäššä šinne .
Tuhkimuš pisti lakin piäh ta muuttu näkymättömäkše .Iče mäni čuarin tyttären huoneheh .Häntä ei niä ni ken , kun on lakki piäššä .Tytär pakajau ičekšeh : "Pitäis lähtie ruttoseh .Mintäh mie näin myöhäššyin "?
Tytär šito ičcčeh nuorah , šen šito nuaklah ta iče šolahtau ikkunašta nuorua myöte muah .Tuhkimuš hänellä jälkeh šolahtau .Tytär ei ni tiijä .Šiinä oli heponi korietan eteh val’l’aššettu ta kuški , ken šitä čuarin tytärtä kayttelöy .
Nousi čuarin tytär koriettah , ta Tuhkimuš hänellä reunah istuutu .
Čuarin tytär kyšyy :
– Mintäh täššä korietašša on nyt näin ahaš ?
Tuhkimuš kun šiinä istuu köhöttäy , nin čuarin tyttärellä on ahaš istuo .Čuarin tytär šanou kuškilla :
– Mintäh meilä matka joutuu näin hil’l’akkaiseh ?Aja hyvin hevoista !
Kuški šanou :
– Totta še on paha keli .Ei voi heponi matata .
Ajettih vaškiseh meččäh .Šielä on vaškiset puut .Ajettih vaškimeččä läpi .Tuli vaškini järvi .Vaškisen järven rannašša on vaškini veneh ta vaškiset airot .Tytär nousi veneheh tai Tuhkimuš veneheh .Kuški jäi rannalla vuottamah .
Tytär šouti vaškisen järven .Mäni hopiesen mečän rantah .Šiinä oli hopieni heponi ta hopieni reki .Čuarin tytär istuutu rekeh .Tuhkimuš istu viereh .Čuarin tytär ei niä Tuhkimušta .Hiän ajattelou : "Mintäh reki on näin jykie ta matka joutuu hil’l’akkaiseh "?(A Tuhkimuš on reješšä , nin šen takie se on jykie ta matka joutuu hil’l’akkaiseh ).
Tuli hopieni järvi , šen rannašša hopieni veneh , hopieset airot .Čuarin tytär šouti hopiesen järven toiseh rantah : tuli kultani meččä .Šiinä on kultani heponi , kultani reki .Tytär istuutu rekeh , tai Tuhkimuš .Ajettih kultasen järven rantah .Šiinä on kultani veneh ta kultaset airot .Čuarin tytär istuutu veneheh , tai Tuhkimuš veneheh .Šoutau kultasen järven poikki .Järven rannašša on kultani šuuri talo .Mänöy čuarin tytär taloh , tai Tuhkimuš jälkeh näkymättömänä .Šielä on vanha pikkaraini hyvin paha ukko .Šanou čuarin tyttärellä :
– Mintäh nyt näin myöhä tulit ?
Tytär šanou :
– Niin oli paha keli , jotta heposet ei voinun matata ta mintäh lienöy ollun šoutuaki niin jykie .
Ukko on stolalla pannun šyömiset , juomiset ta šanou :
– Šyö ruttoseh , jotta piäšemmä kisuamah .
Ruvettih šyömäh .Hyö ei keritty ni mitänä šyyvvä , kun Tuhkimuš kaikki šöi .
Ukko šanou :
– Hyväkše olet nyt näläštyn , kun niin kiirehen kautta kaikki šyöt .
No šyötih ta ruvettih lattiella kisuamah tytär ta ukko .(A še ukko on čuarin tytön šulhani .
On min luona käyvä !).
Tytär šanou :
– Nyt miun pitäy lähtie paikalla pois , kun niin pitalti viivyin matalla .
Tuhkimukšella on sumča .Hiän otti ta pani stuulat , stolat , aštiet , samovuarat ta kaikki šiihi sumčah .Čuarin tytär kun läksi ovešta uloš , niin Tuhkimuš tempai i ukon sumčah ta šanou :
– Iänettäš ole sumčašša !
Mäntih kultaseh veneheh ta šouvettih kultani järvi poikki .Čuarin tytär ihmettelöy , kun on jykie veneh .Piäštih kultasen mečän laitah .Tuhkimuš panou kultasen venehen ta airot sumčahah .Kultamečäštä ajettih läpi kultasella heposella .Tuhkimuš matkan varrella katkou kultasie okšie ta panou sumčahah .Čuarin tytär šanou ičekšeh : "A-voi-voi , kuin olin pitälti , jo huomenešlintuset hypitäh puissa , kun rapšau ".(Še rapšau , kun Tuhkimuš okšie katkou ).
Kun kultamečäštä läpi ajettih , mäntih hopiesen järven rantah .Tuhkimuš panou sumčahah kultasen heposen ta kultasen rejen .
Šouvettih hopiesella venehellä hopieni järvi hopiesen mečän laitah .Tuhkimuš pisti hopiesen venehen ta airot sumčahah .Ajetah , Tuhkimuš tuaš katkou hopiesešta mečäštä okšie ta pistäy sumčahah .Tytär tuaš šanou : "A-voi-voi , kuin olin pitälti , jo huomenešlintuset hypitäh puissa , kun rapšau ".Tultih vaškisen järven rantah .Šouvettih vaškisella venehellä vaškisen mečän laitah .Tuhkimuš tuaš pissältäy sumčahah vaškisen venehen ta airot .Šiinä rannašša vuotti čuarin tyttären oma heposeh .Ajetah šillä läpi vaškisen mečän .Tuhkimuš tuaš katkou vaškisista puista okšie ta pissältäy sumčahah .Tytär tuaš šanou , kun okšat rapšetah : "A-voi-voi , kuin mäni pitälti .Jo huomenešlintuset hypitäh puissa .Tuatto šielä noušou – ta mi tullou miula ".
Piäštih hyö viimein čuarin pihalla .Tytär kun nousi korietašta – Tuhkimuš sumčahah heposen , rejen ta kuškin .(Šielä ollah kaikki !).
Tuhkimuš vei sumčan kylyn lauteijen alla peittoh .Iče mänöy čurin tyttären oven tua ta šeisou šielä töröttäy , kuin Hovattaisen aklinskaine paita .Tulou čuari ta kyšyy :
– Šaitko tyttären varteija , missä kävi tänä yönä ?
Tuhkimuš šanou :
– Šain tai tiijän , missä kävi .
Čuari šanou tyttärelläh :
– Avua ovi .
Tuhkimuš ta čuari männäh tyttären luo .Čuari šanou :
– Tämä poika šanou , jotta hiän tietäy , missä šie käyt .
Čuarin tytär šanou :
– Šano nyt , kun tiijät .
Tuhkimuš luvettelou mečät , järvet ta kaikki , mitä oli nähnyn ta kuullun .Kaiken šanou , mitä on starinašša .
Čuarin tytär šanou :
– Šie valehtelet , eihän niitä ole olemašša šemmosie meččie eikä järvie .
Čuari šanou Tuhkimukšella :
– En mie tiijä , onko niitä šemmosie olemašša , mitä šie šanot .Ei miun tytär kehtua šemmosen ukon luo käyvä .Šie valehtelet , kyllä šie tulet tapettavakše .
Tuhkimuš šanou :
– Kyllä mie voin teilä näyttyäki .Ne on miula kylyn laučan alla sumčašša .Mie lähen , käyn iše .
Čuari šanou :
– Emmä myö šilma iččieš voi työntya , šie voit puata .
Tuhkimuš šanou :
– Käykyä iče , kun että milma piäššä .
Čuari työntäy kakši mieštä käymäh kylyn lauččojen alta sumčua .Männäh miehet kylyn lauččojen alta sumčua – ei ni lekaha , niin on jykie .Tullah , šanotah čuarilla :
– Se on niin jykie , jotta emmä šuanun šitä liikkumah .
Čuari šanou Tuhkimukšella :
– No mäne käy iče .
Kakši mieštä panou varteiččomah , jottei Tuhkimuš pakene .
– Pankah vaikka kolme !
Tuhkimuš mänöy kylyh .Ottau yhellä kiälläh , noššaltau šelkäh sumčan ta tuou šen čuarin tai čuarin tyttären eteh .Avai sumčan .Šieltä nošti enšimäisenä kuškin , heposen ta rejen .Šanou :
– Tällä heposella ta rejellä läksimä täštä ikkunan alta ajamah .
Čuarin tytär niin varajau , jotta ei ole uuši eikä kypši , kun hänen matkat alko tulla ilmi .Jo alko Tuhkimus noštua sumčašta vaškisen heposen , vaškisen rejen ta vaškiset okšat ta šanou :
– Tällä heposella ajoimma ta tämmöseštä mečäštä vaškisen järven rantah .
Noštau sumčaštah vaškisen venehen ta airot :
– Tämmösellä venehellä šoutima hopiesen mečän reunah .
Tuhkimuš noštau sumčaštah hopiesen heposen , hopiesen korieitan ta hopiesie okšie .
– Temmösellä heposella ta korietalla myö ajoimma tämmösen mečän läpi kultasen järven rantah .
Noštau sumčaštah kultasen venehen ta kultaset airot , šanou :
– Tämmösellä venehellä šoutima kultasen järven yli .Mänimä kultaseh taloh .
Noštau sumčaštah kultaset stolat , stuulat , samovuarat , kaikki aštiet ta šanou :
– Näillä stuulilla myö istuma , tältä atolalta ta näistä ašteista myö šöimmä , täštä samovuarašta joimma .
Ruaššaltau sumčaštah ukon ta näyttäy čuarilla .
– Täšš on šiula vävy !
Tämän ukon kera šiun tyttäreš lattiella kisai .
Ukko šanou :
– Šuanko mie täššä häitä tanššie , tämä on miun moršien ?
Čuari sanou :
– Tämä ukko pitäy hirttyä .
Ukko kun rupesi pläššimäh , tai hyppäi ikkunašta .Šinne i mäni .Šiitä vävyštä jiätih kaikki šiihe .
Čuarin tytär šanou , kun ei voinun enyä mitänä šalata :
– Kyllä tämä on kaikki totta .En mie olis uškon , jotta šemmosta mieštä , on muailmašša , ken miun varteiččou .
Čuari šanou Tuhkimukšella :
– Kun ottanet tämän moršiemekšeš , nin šuat , kun et ottane , nin šuat palkan ta mäne kotihis .
Tuhkimuš šanou :
– Mistäpä köyhällä tulou čuarin tytär naisekše muuvalta !
Piettih hiät .Tuhkimuš piäsi čuarin vävykše .
Tai šielä olin i mie häissä , ta šielä miula annettih viinua pohjattomalla pluohkanalla .Enkä mie piäššyn paljon humaltumah .Annettih miula šielta hernehini ruoška , nakrehini šatula .Tulin mie kotikyläh .Poikajoukko juoštih miula vaštah , šyötih miulta hernehini ruoska , nakrehini šatula , mie en suanun ni mitänä .
I šiihe še i loppu .(Enämpi en voi ni mitä kekšie ).
«Nenä halki – šuolua šiämeh»
карельский: собственно карельское наречие
Ухтинский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
«Hоc надвое, соли в рану»
русский
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–