Texts

Return to review | Return to list

Enččid’ primetoid’

history

October 18, 2016 in 19:24 Nataly Krizhanovsky

  • changed the text
    Čuduikaks käveliba eduu. Niiččed n’ene kül’pt’asoi touvuu, pal’hau jougou. Eduu vet’ štanoid ii pidatet. Erasuu ninga kahten polen lähtked mužikad ištusoi. Üks’ kädes pidab, toine toižes. Bul’skeidab, a štanoid- iil’end, vaiše räčin da sarafan. Sigoupei vededas mugoman alastoman, ülähäks libub i pal’hau jougou jokseb storoškaha. Storoškas siga sobad hiitab. Siloi tervhed ristitud olibad, muga čudas päzub, kül’bihe ka enambad ii čud lin’n’e. Sündumas käveliba tesaroil’e kunduumaha, lunt pohtliba. Tesaraha mändas, išttas kül’mändahasai. Erasele kulub mida-ni, erasele ii kulu nimid’a. – Kut lunt pohtliba? – Pohtta, pohtta lumudem, nuta, nuta koiraižem, suženijan polespei. Jesli koiraine nutab suženijan polespei, sihe i mehele mäned. Ninga ottas käduu lunt da pohttas. Mändas gomn’ale kunduumaha. Mi kulub gomn’as, jesli labiduu ajab, bohatas eläškanded, a jesli ludou pühkib siinid, kulub, ka se niižne igan gol’l’as eläškandeb. Vederistmad vaste ristikoitas kaik iknad, verejad, trubad, kaik sijad ristikoitas, miše jumalan juru ii tul’iž. Viičuu ninga tehtas kuume ristad. Sen voden jo holeta oled, molnija ii tule. Ende pagastad da papid oliba, a nügude necida nimida tekoi em, grähkad oma vai ele. Nügude grähkad ele da i huiktad ele. Eduu penikaižessai pagastaha vedeliba. Pagastas pajatadas, pajatadas da propovedid lukt’as tuukuimei äjak sid’. – Mecamehed oliba ende? – Sanuliba, miše olibad, a min’a nägend en. Rahvaz sanutas, miše nene mecamehed näguse ozavale da ozatomale, a min’a olin keskristit, en ozatoi, en ozakaz. – A ižandeižed pertiš oliba mugaže? – Oma ižandeižed i nügude, a nähkoi em. emageižed i oma ižandeižed. Živataižen tanhale paned, ku ed tariče, ka hubin’, a taričed ka čomašti. – Konz udhe pert’he mäned, ka möst taričed? – Mugažno tarita tariž. Tariž kukoihud toda, kourigeine toda, miše turahtoitta kudame eduu. Pästad kukoihuden, loulub, loulub, ka veslas eläškad, a ku ii loulu, ka eläškad ed jalos veslas, Kourigeižen turahtoitad, ku kourigeine sel’gale mäb, ka čomin’ eläškad, a ku bokale mäb, ka koje-kut. – Konz läžuškandeb ristit, noididenno käveliba? – Käveliba da i ližad eleli. Minun mamoinno käveliba, hän probui abutada da i kebjendab. Min’a iče ka en teda. Lapsen purob, laps’ voikab, voikab, babkaiženno mäned, bapk ugovorib, laps’ hiitab voikandan. Nabeine spraviše. – A konz mado kokaidab? – Mado kokaidab, mugažno paižotab, väheižen noiduidihe, paiške laskese. – A ku živat kadob? – Živat kadob, mugažno lüutase. Mändas noidanno da sigou, lüudab. Mecha vedas podarkoid’, a miččid’ podarkoid’ necida ka en t’eda, Juunanpejan praznuičiba mijou ka časuun’as vastoihe panliba cvetaižid’ juunanpejad vast. Vastoil’ vastoilihezoi. – Olik miččid\' primetoid\' Juunanpejan? – Rugišt peksmaha kävelimei. Kenen prihan taga mehele ofot mända devočkale, necen ižandan rughen peksab kaiken. Rugiž vuu kazvab, pöudon peksab. Erasti astud, plet’t’as ani dorogau madoižed, diki pikuižed madoižed, mugoižed mustad pähuded. Hahkad madoižed. Kubaitas, kubaitas. Ottas paikan vouktan, manitadas nenid madoižid’. Jesli tuudas madod necile paikale, ka ozav, ozavale ka tuudas. Ii ozavale ka ii tuugoi. Ed manita, jesli ele ozad ka. Sur’nel’l’anpejan homencuu nuustas aigašti. Lukt’as dengad, miše bohatemb oliž ka, mändas, ümbri horomoiš kellonke proit’t’as, miše živatad kävuteiž kodihe. Kandatest pekstas, kaneižed mujatas, hil’mätos kaidas, vedas lindun pezįd’, kezau kus lüuted, kidastadas: «Pezan lüuzin’, pezan lüuzin’». Roudičud kudamale pöudole kazdas, Sur’nel’l’anpejan ottas i uuged verttas, turutadas eduu peinuuzmad, nu ka sil’l’e pöudole roudič ii kazvaškande. Aidan kohetas, irdou aid vouged, a südäimes pimed. Kočkutadas Sur’nel’l’anpejan, sil’ voduu sille ižandale pakostid lehmad ii tehkoi. Sur’nel’l’anpejan ottud härkmed i kavazludad vahvembad. Ehtkoučuu pagastau služb, stojan’jad, tohusidenke siištas. Sünduižen razboinikad gonitas, händast rikta tahtoiba, necen Sünduižen. Nece Sünduine jokseb, pageneb kanoiden rešotkaha, kanaine- lähtob sit’pei, kanaine händast ii spasind. Sid’ hän joksi sigoiden pahnaha, siga «röh, röh», razboinikad sanuba: «Lähkam nenišpei, neniš ak lapsen tegeb», Sünduine spasihes. Sid’ kus- tabaziba Sünduižen, rikoiba, ristale päliba, maha kaivoiba, krepiba, kivil’ händast bangutiba. Pätničan krept’as, a sobatan kutn’a mahapandas, mugoitte loud tehtas. Muštan, minä olin’ mahapanmas sobatan, homesuu služb. Äjanpejan Sünduine jo libuse dvenadcat’ časov voskresib, i pajataškatas «Hristos voskres». – A rahvaz kut praznuičeb? – Emagad päčin’ öl lämbitaba, homesuu kaik pagastaha mändas, tohusideke i kaiken «Hristos voskres» pajatadas. Kaiken peivan zvond’as kelloihe. Norižed gul’aitas, tehtas pirgoid’, kävutas koumoile. Toižuu peivou möst pagastas služb slušt’as i ristoideke kävutas derüunadme. Munid’ krast’as papile i papadjale i d’akale, i stolale kaiken munad. Jäl’ges Äjadpejad om Mikulanpei. Mikulanpejan möst pap käveleb ristanke. Vederistmoiden pap käveleb mugažo, svetib kaik pertid, veduu ninga brizguičeb. Jäl’ges Äjadpejad svetlįi nedal’- proidub. Sid’ Muštimpei om, roditel’skii, kävutas koumeižile, pašttas pirgoid’ da munįd kiittas. Mušttas roditelid, koumeižil’ södas.