Texts

Return to review | Return to list

Čulanja-hiiri

history

February 07, 2020 in 12:28 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: Meijän šuurešša karjalaisešša talošša yhen katon alla oltih kaikki tilat, mit tarvitah, jotta elyä ta hoitua karjua. Puoli taluo oli tarkotettu elämyä varoin, a toisella puolella piettih lehmyä, härkyä, lampahie ta kanoja. Liävän yllä oli rakennettu heinälato. Talvella šinne šuorah hevoisrejellä tuotih heinyä, kumpaista niitettih kešällä ta šäilytettih suaproissa. Šamoin heinälavošša riputtih koivuvaššat kylyö varoin šekä horšma- , huapa-, pihlajavaššat lampahilla talven varah. Heinälavon viereššä oli čulana, missä šäilytettih vil’l’ua šiivattua varoin šekä šuurimua ta jauhuo šuurissa šäkkilöissä ta tynnyrilöissä. Onnakko kaikista parahana, mitä oli čulanašša, oltih šänkyt uutimien kera. Pappa iče luati lauvoista kolme šänkyö. Niillä oli hyvin pehmie muata, šentäh kun joka šänkyllä pantih kakši matrassie. Yhen matrassin šiämeššä oli kuivua heinyä, a toisen, min ompeli muamo ompelukonehella vatiinista, pantih heinämatrassin piällä. Tytöt aina piettih čulana puhtahana. Hyö pantih lattiella koissa kuvottuja mattoja, a piironkilla pienen ikkunan lähellä aina šeiso peltokukkua purkissa. Kešällä lapšet muattihki čulanašša. A vihmašiänä keräyvyttih čulanah ta leikittih šielä. Lapšie miellytti leikkie poisajaja-pelih. Lattiella ašetettih karamellipaperiloista luajittuja nelijömuotosie pelimerkkijä kahteh rivih. Joka peluajan piti omalla pelimerkillä lyyvvä pois merkki vaštarivistä. Pelin voittajakši piäsi še, ken šai kaikista enemmän merkkie. Šamoin čulanašša puhaššettih ta mielelläh šyötih hernehen paloja, kumpasie kerättih sovhosin pelloilla. Sovhosin ruatajat toičči kirottih lapšie šiitä, jotta hyö tallattih polkuja herheh- ta kakrapeltoloilla ta šiitä niitä oli vaikiempi niittyä. Ka lapšet kuitenki juoštih keryämäh makieta hernehtä. Pellon laijalta tytöt kerättih hernehen paloja košton helmah, a pojat paitah. Lapšie oikein miellytti muata čulanašša uutimen takana. Tuntu, jotta olet puitto pieneššä starinamaisešša talošša. Muamo ompeli uutimie marl’ašta tahi hoikašta siičašta ta viskoosista. Ne kiinitettih lakeh nuoralla tahi kankašvöillä. Uutimien tuakši ei piäšty šiäkšet ta kärpäset. Illalla lapšet šotkeuvuttih uutimien tuakši ta yksi heistä alko kertuo tarinoja kyläelämäštä, a eryähät ičeki kekšittih eri kertomukšie. Oikein kauhieta oli, konša kennih lapšista alotti pitän kertomukšen, missä kaikki oli pimie ta mušta: – Pilkkopimieššä mečäššä pikimuštana yönä... Šilloin varačut peittäyvyttih täkkien alla ta hieššyttih kauhušta. Vain tarinan lopušša hyö ruohittih kačahtua täkin alta, konša kertoja šano, jotta hiän on kekšin kaiken ta eihän tämä ole totta. Ka kuitenki varačuilla piti vielä pitälti aikua rauhottuo, jotta uškuo šiihi. Eryähänä iltana, konša kaikki tarinat oli jo kerrottu, lapšet vakauvuttih ta meinattih jo männä muate. Ka äkkie Gal’ka karjeutu: – Mamma-a-a!!! Ta piä kolmantena jalkana hypähti juokšuh portahie myöten alaš, korniččah, missä muattih vanhemmat. Toiset lapšet juoštih jäleššä. Muamo niise pöläšty ta pitälti ei voinun ymmärtyä mitä tapahtu. Ka konša tuli šelvä, mistä Gal’ka niin pöläšty, niin kaikin ruvettih nakramah. Ta vielä lujempah nakreuvuttih, konša Gal’ka etušormella juohatti mitein hiiri hännälläh vejällytti hänen kaklua myöten, ta šano pöläštynyöllä iänellä: – Ettäpä työ tiijä, kuin še hiiri pölätti milma, konša vejällytti omalla kauhiella hännällä kaklua myöten. Näin Gal’ka tuaš tovisti, jotta hiän on varačču. Kerran hiän pimieššä myöšty kotih kylyn jälkeh ta pöläšty lintuo, mi pyreyty lentoh penšahikošta. Ta nyt vielä tämä tapahuš hiiren kera… Hiirellä, mi eli šilloin čulanašša, myö antoma Čulanja-nimen. A Gal’kua vielä monta kertua kiušasima: – Gal’ka, Gal’ka, näytä šie vielä kerran, kuin še Čulanja vejällytti kauhiella hännälläh šiun kaklua myöten!