Texts
Return to review
| Return to list
RODN’UGO?
history
January 18, 2023 in 16:31
Нина Шибанова
- created the text
- created the text: Jogahizen elaijas on nengomii vastavuksii, kuduat jiähäh mustoh da muutetah meijän elostu. Minulgi oli nengoine vastavus, kuduas tahtozin sanella teilegi.
Kerran olin suurehkos karjalazes hierus, kävelin pitkin pihua da dogadin vahnan starikan ihan aijan vieres. Gu tulin lähäle, ga en uskonuh omii silmii. Starikku oli ihan voimatoi da joga kohtas oli ruanoi. Sovat starikan piäl rebeiltih ribuloile, loukkoloissah. Minä vai duumaičin: ken on voinnuh jättiä oman omahizen pihal voimattomannu da nengomis sovis? Minä tulin lähäle da taričin abuu. Sit kačon, ga ylen on tuttavu roža. Ollougo tämä starikku meijän rodn’ua? Da minähäi lapsennu näin händy meijän hierus kolmekymmen vuottu tagaperin. Da sih aigah häi oli ylen čoma nuori mies, kuduadu kučuttih joga kodih da piettih parahannu gost’annu. Miksebo hänen elaigu on nenga muuttunuh? Kučuin starikan omah kodih, annoin syömisty da rubein kyzelemäh hänen elaijas. Häi sit saneli, ku häi on rodinuhes Karjalah, ga zakonan mugah ei voi Karjalas eliä, sendäh vaiku hierulois eläy da Petroskoih ei kävy. Häi ei suannuh opastuo školas eigo matematiekkua, eigo histouriedu, eigo ni muudu ainehtu, sanottih, ku ei hänes ole tolkuu školas.
Da enne oli äijy rodn’ua joga hierus, kaikin kučuttih gostih da omile lapsile saneltih hänes vaigu hyvii sanoi. Nygöi monet astutah siiriči, ni tuta ei, lapset gu kyzytäh:”Ongo tämä starikku meijän rodn’ua?”
Sit vahnembat vastatah: ”Eibo ole, astu vai kodih”.
Minä istun, kuundelen da minulgi on huigei, en avvutannuh starikkua nikonzu da vie en ni musta starikan nimie, sit rohkenin kyzymäh: ”Prostikkua minuu, gu en musta, ga kuibo teidy kučutah da olettogo rodn’ua meile?”
”Ga minähäi olen Karjalan kieli”, vastai starikku da jatkoi omua paginua.
Starikku kiitti rahvastu, kuduat kučutah händy omih kodiloh, pruazniekkoih, ruadoh, heijän vuoh häi on vie hengis. A gu kentahto karjalaine kustahto sanou: ”Kl’učat doma zabivaičin”, sit starikan sobah tuas uuzi loukko rodieu. Ruanoi tulou gu kentahto karjalaine sanou, gu ei starikas ole tolkuu, ei händy pie avvuttua, gu yksikai kuolou.
Hätken istuimmo yhtes, starikku pagizi da minä istuin hil’l’ah da kuundelin, kui äijy gor’ua voi nähtä yhten eloksen aigah.
Gu olet karjalazennu täh muailmah tulluh, sit sinägi olet vastavunnuh tämän starikan kel. Maltat karjalakse paista libo et malta, yhtelläh tämä starikku on sinun rodn’u. Midä ruat, gu näit starikan? Kučutgo gostih, školah, ruadoh, pruazniekkah, Petroskoih toizii omahizii nägemäh vai käveletgo siiriči da lapsil et anna ni kaččuo starikkah päi? Luajitgo uuttu sobua vai revität dostalit? Hoijatgo ruanoi vai išketgo veičel bokkah? Tämä piätös on vaiku sinus ičes kiini.