Texts

Return to review | Return to list

Kut näd kävui adivoihe vilulinduidennoks

history

February 10, 2020 in 16:58 Нина Шибанова

  • created the text
  • created the text: (Karjalaine sarn) Tal’vel mecas om vilu i näl’g. Pidab olda tarkan, miše ei tehtas kenen-ni longikš. Näd lujas tahtoi tabata i söda vilulindud. Vaiše se nikut ei voind tulda lähemba vilulindunnoks. Oksidme, barboidme näd hilläšti ličese. Vilulindud ištuba, ičeze azjoiden polhe midä-se čičitaba, kaikihe polihe kacuba. Vaiše midä-se homaičeba – sid’-žo purahtaba oksalpäi i toižehe puhu lendaba. Hätken näd meleti, kutžo manitada linduid. Lopuks, tuli pähä idei. – Mikš tö, sebranikad, mindai et kuckoi adivoihe? – sanub näd vilulinduile. – Ühtes mecas eläm, a toine tošt verastam. Mecživatoile pidab eläda kožmuses. Vilulindud ičeze kesken čičitiba i sanuiba vastha: – Oiktad oma sinun sanad, näd-sizar’. Konz kaik ühtes olem – ka i pakaižes om läm’. Tule mij ale homen adivoihe. Tegiba lindud lavan barbhoišpäi. Toskeliba jüvid, käbuid, kuivid heinid. Nädale parahiman sij an ladiba – ani sen al om übuz, miččespäi puru mäneb, lämäd andab. – Nece om meiden päč, – sanuiba vilulindud. – Kovas pakaižes mö sid’ lämbitelemoiš. Näd ištub, heinäd pureskeleb i meletab, kut-žo tabata vilulindud? ”Edahan ištun, en voi käbälal sada, – meletab, – pidab hüpta”. Zavodi näd vaumitas hüpkehe, vaiše tagakäbälil rehkihe, lava sen al katkaižihe-ki. Vilulindud ei olgoi meletomad, ned hüvin teziba ičeze adivon tabad, sikš, lavan al, ištutiba varjoičij ad. Kut vaiše varjoičii-vilulind homaiči, miše näd tahtoib hüpta, hän nökul nütki barbaižes. Vilulindud ülähäks oksale lendiba, a näd alahaks übusehe lanksi, ani sihe reiguhu, miččespäi puru mäni. A lendi se puru kondjan pezaspäi. Kondi sigä magazi. Senke näd vastsihe-ki. Mitte besed niil oli – niken ei teda. I kut näd läksi sigäpäi – mugažo niken ei nägend. Vaiše se enamb ei mecadand vilulinduid.