Texts

Return to review | Return to list

Kondu ta Pohjo: kakši karjalaista kylyä

history

October 15, 2025 in 13:58 Нина Шибанова

• created the text
• created the text: Leningradin alovehen pohjosešša, Karjalan tašavallan rajan läššä on kakši livviläistä kylyä – Kondu (Andrejevšina) ta Pohjo (Poga). Niistä kylistä vähä ken tietäy, a tietomiehet ei käyvä niissä ta ajatellah, jotta karjalan kielen paikallini murreh šielä on jo kuollun. Onnekši še ei ole totta. Kakši kylyä i monta hieruo Pohjo ta Kondu šijouvutah 250 kilometrissä Piiteristä ta 180 kilometrissä Petroskoista. Lähisimmät kaupunkit ollah Lotinapelto ta Aunuš. Ket oltih enšimmäiset eläjät näissä kylissä, mie en tiijä. Kyläläiset, kenen kera mie pakasin, šanotah, jotta karjalaisie oli šiirretty tänne Pietari I:n aikoina, konša ruvettih rakentamah laivatelakkoja Šyvärin jovella. No ajattelen, jotta karjalaiset elettih tiälä i ennein Pietari Šuurta. XX vuosišuan alušša heitä oli kakši tuhatta henkie. Pohjon kyläššä oli viisi ošua: Kard’ažan hieru, Zubrovan hieru, Luttilan hieru, Syrdän hieru, Klimovan hieru ta Čuppu-hieru, a Konnušša – vielä enemmän ošua: Troške-hieru, Pogostan hieru, Vas’kan hieru, Ryttö-hieru, Sergei-hieru ta monet toiset. Elyä kaupalla Kerrotah, jotta nämä kylät ei oltu köyhät. Niissä šeiso äijän šuurie kakšikertasie taloja, kumpasien isännät elettih kaupalla. Monet paikalliset karjalaiset ajeltih Šuomeh ta Piiterih ta tuotih šieltä kaikenmoista tavarua: kankašta, lankoja, tikutuštikkuja, niekloja, virkkoja, ruamija, peilijä ta toista hienotavarua. Klavdija Vasil’jeva, kumpasen molommat vanhemmat oltih kotosin Pohjošta, muistau oman muamonkielen. Hiän kertou livviksi: – Minun biabo tiätän myöte, tiätän miamo, vot minun babka Finl’andijah kävyi, sanottih. Häin oli kupi-prodai moine. Sinne menöy, i sielpäi tuvvah midänih kruuževuu, niittii siel’ i kr’uučka, štobi belošveiki se ommeltih. Ken ombeli, a ken heil’ postavl’al nitki. I tämä biabo oli, sanottih, enämbäl Suomezel iče käveli. Lastu što oli äijy. Niin guin ajetah sinn’. I daže Piiterih ajeli. I sanottih, vot kui ajeltih – po Ladoge hebožil tämähsah Valamolla ajeltih, i sinn’ ostanavlivalis’, i sit loitomba Piiterih, kui vot hyö sinn’ puututtih, myö tolkom emmö kyzellyh babal, a mentih tiälpäi. Lähtietäh talvel, kylmetäh, sie mennäh, ostetah bražkuu. Eryähät kyläläiset šuatih rahua krinkelien paistamisešta, pajun kuoren kiskuomisešta, meččälintujen mečäštämiseštä tahi maijon myömiseštä Lotinapellon torilla. Kaupunkilaiset äšen kučuttih paikallisie karjalaisie Konnun kaššeliloiksi. – Kondun kaššeli – ainos sanottih, kertou ielläh Klavdija Vasiljeva. – Pellon lidnah tulemmo, sie myö olimmo kai Kondun kaššelit – pohd’alažet, kondulažet – myö olemmo prosto kai Kondun kaššelit. Sie, mamo sanoi, d’ällez voinan menemmö, sie midä, meil’ leibiä ei olluh, a tulemmo, maiduo tuvva sie kaššelis, maiduo, midänih, a hyvilleh sil kakse-kolme litteri. A annetah kartofkat, kuoritetah očistki, što ei olluh nimidä, oli nälgyvuozi. Šovan aikana Šovan aikana kylissä šeisottih šuomelaiset šotajoukot, a paikalliset eläjät oli šiirretty toisih paikkoih. Taistelut piettih ylen lähellä ta monie taloja Pohjašša ta Konnušša oli purettu, poltettu tahi kuletettu Šuomeh. Šentähki monet hierut oli hävitetty eikä enyä elvytetty. Lähiset kylät Šanotah, jotta ennein Konnušša šeiso kakši kirikkyö, a pruasniekkoina tänne keräyty äijän rahvašta. Monilla kyläläisillä oli šukulaisie Karjalan tašavallašša – Aunuksešša, Sammatuksešša, Taččalissa ta toisissa kylissä. I hot’ Karjala ei ole loittona, a hyvällä šiällä Pohjon vuaroilta voipi nähä Sammatukšen kylyä, nykyjäh on oikein vaikie piäššä šinne. Tie on kašvan umpeh, a šillat ollah romahtan veteh. Venäläiset kylät ollah etähisemmin. No kymmeneššä kilometrissä Konnušta šeisou ammuni Aleksanteri Šyväriläisen manasteri. Ennein monet karjalaiset oltih šielä ruavošša ta käytih pruasniekkoina. Nykyset kylän eläjät voijah kertuo kaikenmoisie legendoja šemmosešta manasterista ta šen manahhoista. Esimerkiksi šanotah, jotta Pohjon viereššä on Manahhan šuo, kunne upposi eryäš manasterin palvelija, kumpani ajeli Konnun kyläh oman rakkahan naisen luokše. Oma kieli Jo šovan jälkeh Konnušša ruvettih pakajamah enämmin venäjäkši. Nykyjäh täššä kyläššä on karjalaisen kulttuurin keškuš, no kaikki livvinkieliset ihmiset, kenen kera mie šain paissa, ollah Pohjošta päin. Vuotena 2003 Ol’ga Ogneva kuvasi filmin paikallisista karjalaisista. Filmin monet henkilöt on jo kuoltu. No äšen nykyjäh kaunis karjalan kieli harvah kuuluu Konnun ta Pohjon pirttilöissä ta pihoilla.