Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Ilolaulu taivahašša

История изменений

31 января 2025 в 11:13 Нина Шибанова

• изменил(а) текст
  ¹ Tämän jälkeh kuulin taivahašta mahtavan iänen, niin kuin šuuri rahvašjoukko ois laulan tämmöistä lauluo: – Alliluija! Pelaššukšen tuou miän Hospoti, Hänen on jumalallini valo ta voima. ²Oikie ta tosi on Hospotin suutu.^ Hiän suuti tuon šuuren huoran, kumpani pilasi muailman omalla huoruinnalla.^ Hospoti makšo huoralla omien käškyläisien veren. ³ Tuaš kuulu iäni, mi šano: – Alliluija! Huoran ropivošta noušou šavu aina ta ilmasen ijän. ⁴Kakšikymmentänellä vanhinta ta nellä olijua heittäyvyttih očin muah Jumalan eteh ta kumarrettih Hänellä, kumpani istuu valtaistumella.^ Hyö šanottih: – Amin.^ Alliluija! ⁵Ta valtaistumelta kuulu iäni, mi šano: – Kiittäkkyä miän Jumalua, kaikki työ Hänen käškyläiset, työ, ket Häntä varajatta, pienet ta šuuret! ⁶Šiitä kuulin iänen, mi oli kuin šuuren rahvašjoukon kohineh, kuin šuurien vesien pauhu ta kova ukkosenjyry.^ Še šano: – Alliluija!^ Hospoti, miän Jumala, Kaikenvaltani, tuli nyt Čuarina. ⁷Olka myö hyvillänä ta iluol'ka, kunnivoittakka Häntä!^ Nyt tuli Vuonnan häijen aika.^ Hänen moršien on jo valmehena,| ⁸hänet on šuoritettu hiämekkoh, puhtahah ta heläkänvalkieh liinamekkoh.^ Še liinamekko merkiččöy pyhien hyvie ruatoja. ⁹Anheli šano miula: «Kirjuta: Ošakkahat ollah ne, ketä on kučuttu Vuonnan hiästolah». Ta hiän jatko: «Nämä ollah totisie Jumalan šanoja». ¹⁰ Mie heittäyvyin anhelin jalkoih, jotta kumartua hänellä, vain hiän šano: «Elä rua šitä!^ Mie olen vain Jumalan käškyläini, niin kuin šie ta šiun vellet, kumpaset ollah Iisussan tovistajat. Jumalalla šiun pitäy kumartua»!^ Iisussan tovistajissa on Jumalan viessintuojien Henki.

31 января 2025 в 11:02 Нина Шибанова

• создал(а) текст
• создал(а) перевод текста
• создал(а) текст: ¹ Tämän jälkeh kuulin taivahašta mahtavan iänen, niin kuin šuuri rahvašjoukko ois laulan tämmöistä lauluo: – Alliluija! Pelaššukšen tuou miän Hospoti, Hänen on jumalallini valo ta voima. ²Oikie ta tosi on Hospotin suutu.^ Hiän suuti tuon šuuren huoran, kumpani pilasi muailman omalla huoruinnalla.^ Hospoti makšo huoralla omien käškyläisien veren. ³ Tuaš kuulu iäni, mi šano: – Alliluija! Huoran ropivošta noušou šavu aina ta ilmasen ijän. ⁴Kakšikymmentänellä vanhinta ta nellä olijua heittäyvyttih očin muah Jumalan eteh ta kumarrettih Hänellä, kumpani istuu valtaistumella.^ Hyö šanottih: – Amin.^ Alliluija! ⁵Ta valtaistumelta kuulu iäni, mi šano: – Kiittäkkyä miän Jumalua, kaikki työ Hänen käškyläiset, työ, ket Häntä varajatta, pienet ta šuuret! ⁶Šiitä kuulin iänen, mi oli kuin šuuren rahvašjoukon kohineh, kuin šuurien vesien pauhu ta kova ukkosenjyry.^ Še šano: – Alliluija!^ Hospoti, miän Jumala, Kaikenvaltani, tuli nyt Čuarina. ⁷Olka myö hyvillänä ta iluol'ka, kunnivoittakka Häntä!^ Nyt tuli Vuonnan häijen aika.^ Hänen moršien on jo valmehena, ⁸hänet on šuoritettu hiämekkoh, puhtahah ta heläkänvalkieh liinamekkoh.^ Še liinamekko merkiččöy pyhien hyvie ruatoja. ⁹Anheli šano miula: «Kirjuta: Ošakkahat ollah ne, ketä on kučuttu Vuonnan hiästolah». Ta hiän jatko: «Nämä ollah totisie Jumalan šanoja». ¹⁰ Mie heittäyvyin anhelin jalkoih, jotta kumartua hänellä, vain hiän šano: «Elä rua šitä!^ Mie olen vain Jumalan käškyläini, niin kuin šie ta šiun vellet, kumpaset ollah Iisussan tovistajat. Jumalalla šiun pitäy kumartua»!^ Iisussan tovistajissa on Jumalan viessintuojien Henki.