ВепКар :: Тексты

Тексты

Вернуться к просмотру | Вернуться к списку

Lähet meččäh

История изменений

12 сентября 2024 в 17:32 Ирина Новак

  • изменил(а) текст
    Lähet meččäh. Šie meččiä tiijät. No on čelovekalla yksi jalga vähästä boikko mänöy toista. I šie ka meččäh uijiit i šie zavodit eččie kunne viidie, jesli čiros’t’a eu. Čirone tämä on napravl’ajuščoi kunne l’uubo. Kopittua ylen et läksittenläksit¦ten, šelgäh šiula čirone palavoitti, značit šiula tulduo žen tulla vaštah palavoittua. A täššä lähet kruttimah. I ka i šanotah, šanou «meččä pidäy». Vot myö daže brihazena olima, myö kävelimä päivän kaiken mečäššä, yhteh koh tulima. Aijan proijima kruugan, kolmen keššä olima, yhteh koh tulima, nu napravlen’n’a. Kaččoma jo mohat, missä kažvetah mohat značit¦ten, severnoit¦tena päin ka, doždlivoi šiä. Kopitamma, kopitamma, kopitamma, tuon bruuvun luo tulimma. Bruuvun luo tulin, mus’s’ikkua keräin. Istuma, kur’aldima, vie ših aigah jo kurima. Mie: «Aštukkua iärelläh!». Kolmen keš tuaš läksimä. «Lähemmä, točno popadimma!» Ni yhtä… Šielä oli aijat, ymbäri aijat oldih. Ni yhteh aidah myö popadin emmä. Myö tuašen pyörähtimä, tuašen täh že koh tulima. No myö: «Kuin tämä näin? Kurima täššä, meilä pačka tyhjä venyy». Läksimä tuašen, kolme kerdua. Ka kune emmä kuuluštan. Läksimä myö vielä ei ollun vos’mi huomnešta, a v p’at’, v šestom času kuuluštima, paimen hloopaiččou ruušallaruššalla, lehmie ajau. Myö häneh i viidimä. Možet oizima i vielä brodin.

12 сентября 2024 в 14:26 Ирина Новак

  • создал(а) текст
  • создал(а) текст: Lähet meččäh. Šie meččiä tiijät. No on čelovekalla yksi jalga vähästä boikko mänöy toista. I šie ka meččäh uijiit i šie zavodit eččie kunne viidie, jesli čiros’t’a eu. Čirone tämä on napravl’ajuščoi kunne l’uubo. Kopittua ylen et läksitten, šelgäh šiula čirone palavoitti, značit šiula tulduo žen tulla vaštah palavoittua. A täššä lähet kruttimah. I ka i šanotah, šanou «meččä pidäy». Vot myö daže brihazena olima, myö kävelimä päivän kaiken mečäššä, yhteh koh tulima. Aijan proijima kruugan, kolmen keššä olima, yhteh koh tulima, nu napravlen’n’a. Kaččoma jo mohat, missä kažvetah mohat značit¦ten, severnoit¦tena päin ka, doždlivoi šiä. Kopitamma, kopitamma, kopitamma, tuon bruuvun luo tulimma. Bruuvun luo tulin, mus’s’ikkua keräin. Istuma, kur’aldima, vie ših aigah jo kurima. Mie: «Aštukkua iärelläh!». Kolmen keš tuaš läksimä. «Lähemmä, točno popadimma!» Ni yhtä… Šielä oli aijat, ymbäri aijat oldih. Ni yhteh aidah myö popadin emmä. Myö tuašen pyörähtimä, tuašen täh že koh tulima. No myö: «Kuin tämä näin? Kurima täššä, meilä pačka tyhjä venyy». Läksimä tuašen, kolme kerdua. Ka kune emmä kuuluštan. Läksimä myö vielä ei ollun vos’mi huomnešta, a v p’at’, v šestom času kuuluštima, paimen hloopaiččou ruušalla, lehmie ajau. Myö häneh i viidimä. Možet oizima i vielä brodin.